Merkillisen kaunis päivä on Arto Virtasen kahdestoista teos ja kolmas novellikokoelma. Kymmenen novellia mahtuu reiluun 130 sivuun. Takakansiteksti kertoo, että novelleissa ”päähenkilönä on Arto Virtasen tuotannosta tuttu keski-ikäinen mies, levoton tuskailija, mutta nyt hänet kohdataan seestyneempänä, muistelemassa heltynein mielin kömpelöä nuoruuttaan, aprikoimassa ajan lyhyyttä.”
Kolme novellia, Seutuja, Hylje ja Pelkian pääkaupunki,
kertoo Antista. Kaksi novellia, Rivitalomies ja Vakosamettia, kertoo
Virta-nimisestä ”rivitalomiehestä”. Kahdessa novellissa, Harmaa poutapäivä ja
Kultaiset omenat, päähenkilönä on Hakkarainen. Yhden novellin sankareita ovat
Knuutti novellissa Panoptikon, nuori runoilija kansainvälisessä kirjailijatapaamisessa
Jugoslaviassa novellissa Narodna ja nuorukainen päätösnovellissa Kesän loppu.
Tämä nuorukainen identifioituu Virtasen uusimman teoksen Kubismin hautaisten
Markuksi. Niin lentää tästäkin teoksesta keihäs Virtasen myöhempään tuotantoon.
”Tuttu keski-ikäinen mies” – aivan kuin Virtanen maalaisi
kubistista omakuvaa, joka eri novelleissa näyttää hieman eri puolen itsestään.
Olisiko todellisuutta vääristävä peilaaminen jotain Arto Virtasen novellien ydinkokemusta? Peräti kaksi
novellia nimittäin istuttaa päähenkilön, ensin Antin ja sitten Hakkaraisen,
parturintuoliin tuijottamaan peilikuvaansa, seuraamaan parturitytön
työskentelyä ja vaipumaan yhtä lailla metafyysisiin pohdintoihin kuin koomisiin
itsetutkiskeluihin tavalla, josta lukija tunnistaa itsensä ja omat levottomat
ajatuksensa. ”Itse asiassa myös parturi oli vajonnut jonkinlaiseen itsetiedottomuuteen,
sillä hiukset oli kynitty hirveän lyhyiksi.” (Hylje, s. 62–63.)
TIMO MONTONEN 15.1.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.