Kuusi kehkeytyvää näkökulmaa Esa Saarisen kirjaan "Hymy. Mitä ajattelun ajattelu on ja tuo"

 

Esa Saarisen "Hymy" nautinnoksi  ja opiksi

Esa Saarisen (s. 1953) tuore kirja Hymy. Mitä ajattelun ajattelu on ja tuo (WSOY 2024) on trilogian 3. osa. Kahta aiempaa osaa, E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta (WSOY 2022) ja Kyse on sinusta (WSOY 2023) en ole lukenut.

Mutta kirjoitin kommentin Facebookin Esa Saarinen (Official) -sivulle kuvaan, jossa Saarinen esittelee trilogiaansa: ”Lämpimät onnittelut! Olet mestariluokkaa paitsi ajattelijana myös kirjojesi ydinsisällön vietintuojana potentiaalisesti niiden tematiikasta kiinnostuneelle. Tapasi liikkua sinulle merkityksellisten ihmisten parissa paitsi markkinoimassa myös ilahduttamassa heitä uutuuskirjalla ja nappaamalla katoava kohtaamisen hetki ikuisesti talteen yhteisessä valokuvassa on parhainta myyntipuhetta. Valokuvat jäävät muistutukseksi saavuttamastanne yhteisyydestä, kuin Jacques Lacanin imaginaarisesta olotilasta, kahdenkeskisestä idyllistä, jota ei ole vielä rikottu, ja lähdön välttämättömyydestä ja palaamisen odotuksesta ja jälleennäkemisen riemusta.”

 Tarkastelen Hymyä kuin Lauttasaaren mutterikahvilaa, jossa on kuusi kulmaa ja kuusi ulkoseinää. Tarkastelen Hymyä heksagonina, jonka olen nähnyt sekä Jenny-mummoni wc-kylpyhuoneen harmaantuneissa, halkeilleissa lattialaatoissa että Pohjois-Esplanadilla gallerian seinälle ripustetussa Paul Osipowin hintavassa maalauksessa näyttelyssä, joiden työt olivat saneet virikkeitä taiteilijan Amerikan matkalta. Heksagoni tarjoaa minulle metaforan, jolla tarkastelen kirjaa kuudelta kantilta, kuudesta näkökulmasta.^[i]

1. Julkkisfilosofi kuiskuttelee Sokrates-hahmona

Ensimmäinen näkökulmani vastaa kysymykseen “kuka?”. Kuka oikein on tämän kirjan kirjoittaja – onko se sama kuin kertoja, tai tässä tapauksessa puhuja, kirjan ääni?

 “Kuka se on?” 89-vuotias äitini kysyi, kun näytin hänelle Hymyä ja Esa Saarisen omakätistä omistuskirjoitusta. Kyllä äiti toki Esa Saarisen tietää, muisti vaan välillä renaa. “Tiedän, mutta en muista”, vastasin minäkin kerran kirjallisuustieteen tentissä.

Esa Saarinen on ollut nuoresta miehestä pitäen ”kaikkien” tuntema julkkisfilosofi, Punk-akatemiasta (1980) lähtien, viidellä vuosikymmenellä.

Saarista vähänkään seuranneille on tuttua hänen parikymmenvuotinen uransa Helsingin yliopistossa eri tehtävissä vuosituhannen vaihteen tietämille, toimintansa yritysmaailmassa kohottavana puhujana, tavattoman suositut luentonsa luovan ongelmaratkaisun, soveltavan filosofian ja systeemitieteiden professorina Teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa sekä vuosia kuulijoita vetäneet Pafos-seminaarinsa.

Viime vuosien yksi työ on ollut ajattelun ajattelua koskeva kirjahanke, jonka päätösosaa tässä siis availen.

Mutta äitini lailla voisi kysyä vähän huonolla suomella, että “Kuka se on ”, joka kertoo tässä kirjassa. Kenen ääni kuuluu? Minkälainen hahmo puhuu? Onko kirjasta abstrahoitavissa oleva puhuja sama kuin CV:n saavutuksiin kirjattu Esa Saarinen? Vai onko se lähempänä E. Saarisen julkisuuskuvaa tai sen osana rajatumpaa, teoksista nousevaa, filosofi- ja kirjailijapersoonallisuutta?

Tuntuu kuin äänessä ei olisi puhtaasti mikään eikä kukaan näistä. Äänessä on korvaan kuiskuttelija, joka haastaa lukijan mukaansa ajattelun ajatteluun, jolloin puhujan ja lukijan, josta on äkkiä tullut kuulija, ajatukset kietoutuvat toisiinsa: kirjan ääneen sekoittuu ripaus lukijan ääntä, minun ääntäni, ja sinun ääntäsi, kun luet kirjan. Lukiessani Esa Saarisen Hymyä siis kuulen Saarisen äänessä oman ääneni kaiun.

Kyse ei ole eläytymisestä tai samaistumisesta, saati psykoottisesta metamorfoosista, vaan Hymyä lukiessani – ja samanaikaisesti lukemaani reflektoidessani, ajattelutapojani ja toimintamallejani kehkeytyvä oman ajattelun ajattelun ja oman toiminnan arvioimisen  Palaan Saariseen kieleen vielä myöhemmin.

2. Ajattelun ajattelusta ja itsestään tietoisesta kirjasta

Toinen näkökulmani on eritellä, mitä tässä kirjassa on. Mitä se käsittelee? Mistä se kertoo?

Keskeisiä aiheita ovat ajattelun ajattelun eksplikointi ja havainnollistaminen, Sokrates ja Platon, systeemiajattelu, Pipsa-koulutusohjelma, kirjoitettavana (ja nyt luettavana) oleva kirja – ja hieman yllätyksellisesti ensiapupoliklinikka.

Ajattelun ajattelu on lukemani perusteella tulkinnassani omien luutuneiden ja automatisoituneiden ajatusten tunnistamista sekä niiden ajattelua myönteisesti ja rakentavasti uudella tavalla, niin että on valmis tekemään parempia tekoja, mistä tulee paremmaksi ihmiseksi, mikä johtaa parempaan elämään.

Saarinen näkee itsensä ja soveltavan filosofian ensimmäisten filosofien jalanjäljillä, Thaleksen ja Sokrateen perinteen vaalijana, jolle filosofian tehtävänä on palvella parempaa ajattelua, parempia tekoja, parempaa elämää. ”Filosofian luonne antiikissa oli tukea ihmisten pyrkimystä löytää palkitseva ote elämään.”[ii] Tuon palkitsevan otteen herättelijänä Saarinen Hymyineen esiintyy kiitettävästi.

Sokrates oli nimenomaan puhuja, keskustelija, joka ei kirjoittanut mitään, mutta jonka ajatukset tunnetaan Platonin dialogeista. Sokrates haastoi toistuvasti keskustelukumppaninsa ajattelemaan ajatteluaan.

Esa Saarinen on kirjansa Sokrates look alike -hahmona myös itse oma Platoninsa, joka kirjaa oman puheensa muistiin jälkipolville.

Systeemiajattelun jätän maininnan varaan, samoin Pipsa-koulutusohjelman, jonka viisaus- ja rakkausmankelissa Esa Saarisen oma elämänfilosofia on kouliintunut.

Hymy on metatietokirja. Se on tietoinen omasta rakentumisestaan ja kirjoitusprosessinsa vaiheista.

Alkupuolella Saarinen hahmottelee tekstiviestissä tutkimushanketta, jolla ei enää olisi institutionaalista rahoitusta hänen eläköidyttyään professorin virasta.

Välillä Saarinen huvittelee ja kuvittelee kirjan tekemistä romaaniksi, mistä hän antaa myös näytteen.

Ensiapupoliklinikka, tuttavallisesti “ea” Saarisen sanastossa, pelasti Esa Saarisen hengen vuonna 2014 tapahtuneen puukotuksen jälkeen.

Saarinen palaa toistuvasti puukotustaan seuranneisiin tunnelmiin, kiireelliseen leikkaukseen valmistautumiseen, ja siinä kriittisessä tilanteessakin hän havaitse kokeneen sairaanhoitajan koko hoitoporukkaa rauhoittavan ammattitaidon.

3. Omalla kielellä, omin merkityksin

Kolmanneksi näkökulmaksi otan kysymyksen “miten?”. Miten kirja on kirjoitettu, miten se kertoo sisällöstään?

Esa Saarisen kieli on kohosteista, kuten kirjallisuustieteilijät sanovat. Kieli sisältää runsaasti poikkeamia tavallisesta tietotekstin kielenkäytöstä.

”Filosofian sallima sanasto ja kielenkäyttö on järkeilevän älynharjoituksen kentässä vailla vertaa. Mikä tahansa käy, jos se toimii.”^[iii] Näin Saarinen perustelee myös omaa, valtavirran akateemisen filosofiasta poikkeavaa kielenkäyttöään.

Kirjoitin aiemmin sen suuntaista, että Hymy on enemmänkin puhetta kuin kirjoitusta. Saarisen kirja on toki kirjoitettua kieltä, jopa vuosikymmeniä sitten kirjoitettua kieltä.

Hymy on nimittäin vain osin uutta tekstiä, tähän nimenomaiseen kirjaan luvuksi kirjoitettua. Osin kirja on siis on kierrätettyä tekstiä. Esimerkkinä kirjan avausluku, vuodelta 2002, professori Esa Saarisen virkaanastujaisluento, joka luotaa teekkareille soveltavan filosofian tehtävää ensimmäisten filosofien opetuksista lähtien. Toisena esimerkkinä mainitsen, vuodelta 1997, henkeäsalpaavan, kyyneleitä silmiin nostattavan “nuoremman sukupolven edustajan” puheen “Eino-Sedälle” sotainvalidien viikon avausjuhlassa.

Vaikka kirja on vastaansanomattomasti kirjoitusta, se on silti jatkuvasti kirjoittamistaan kyseenalaistava. Se hämmentää tyylillään asiaviestinnällisen tietokirjallisuuden hyveitä, ”pissii” kintuille sellaisia kielen yksinkertaisuutta, yksiselitteisyyttä ja yksitulkintaisuutta vaalivia ohjeita kuin ” Sano suoraan” tai ”Suosi lyhyitä virkkeitä”.^[iv] ’Pissiä’ on muuten Saarisen Hymyssä käyttämä sana.

Saarinen sanoo kirjassaan, ettei pidä itseään kirjoittajana vaan puhujana. Kirja on luonteeltaan jonkinlaista “puhuttua kirjallisuutta”. Luettuna kielen haastavuus, polveilevat virkkeet ja anarkistisesti rakennetut yhdyssanat, voivat kuultuna olla sujuvaa, luonnollista, hetkessä syntyvää puheen virtaa ja hauskoja, hereillä pitäviä sanasattumia, mutta lukiessa silmä takertuu omalaatuisiin yhdyssanoihin ja jää tuijottamaan niitä, laskemaan, kuinka monesta sanasta ”epäuomakipittävimmin” on koottu.

Saariselle kieli on sisältöä. Piste.

Omissa yhdyssanoissaan Saarinen tavoittaa merkityksiä, joita ei muuten voi sanoa. Yhdyssana on enemmän kuin sisältämiensä sanojen merkitykset, se saa emergentisti merkityslisää. Uudet useista sanoista muodostamansa yhdyssanat saavat Saarisen puheissa ja kirjoituksissa, niiden kielifilosofisessa kylvyssä, ikään kuin kasteen, jossa ne otetaan Saarisen sanaseurakunnan yhteyteen.

Ennennäkemättömillä yhdyssanoilla ja värikkäillä ilmaisuilla Saarinen luo omia käsitteitään, hupsujakin, puhumilleen asioille. Syynä ei kuitenkaan ole kuulijan tai lukijan huvittaminen, vaikka monilla käsitteillä on viihdearvoakin – syynä on se, näin ymmärrän, että omilla käsiteillään paljon spontaanisti puhuva Saarinen hahmottaa, jäsentää ja muistaa asiansa ja asiakokonaisuutensa paremmin.

Jo jossain 1980-luvun kirjassaan Saarinen kutakuinkin totesi, että kirjoittaa mieluummin huonosti omalla kielellään kuin hyvin jonkun toisen kielellä. Tämä ajatus on läsnä myös Hymyssä.

Kun kieli on osa sisältöä, ajatus oman kielen ensisijaisuudesta on looginen ja ymmärrettävä.

Tärkeällä sijalla kielessä ja ajattelun ajattelussa ovat tunteet.

Kannamme kokemiamme tunteita ja elämäämme elämäämme mukana ajattelussamme ja kielessämme. Resonoimme elämänkokemustemme ja tunteidemme jättämiä jälkiä, merkkejä, arpia onnesta ja onnettomuuksista, onnistumisista ja epäonnistumisista.^[v]

Kun elämä ja tunteet ovat mukana ajattelussa ja kielessä, on niiden oltava mukana myös soveltavassa filosofiassa, joka on rakennettu ajattelusta ja kielestä – elämänkokemuksen viisastuttamana, tunteiden kirjo koettuna – ajattelulla ja kielellä!

4. Parempi teko, ihminen ja elämä

Neljäs näkökulma: miksi? Miksi tekijä on ottanut asiakseen kirjoittaa käsillä olevan kirjan? Mikä on hänen syynsä kirjan kirjoittamiseen? Mihin hän kirjallaan pyrkii? Mitä hän kirjallaan tahtoo?

Saarinen ei tyydy ainoastaan teoreettisesti erittelemään, mitä ajattelun ajattelu on. Soveltavana filosofina hän edellyttää ajattelun ajattelulle myös käyttötarkoitusta. Hän havahtui tähän, kun hänelle huomautettiin, että hänen pitää ottaa mukaan myös se, mitä ajattelun ajattelu tuo.

Toimintapa on oikeastaan simppeli, se mahtuu parille-kolmelle riville, kun taas Esa Saarinen käyttää metodin todisteluun ja havainnollistamiseen 336 sivua 19 sivun kirjallisuuden listauksineen ja 20 sivun henkilöhakemistoineen – jonka nähdessäni välittömästi ajattelen uusin ajatuksin Korrehtuuria, etenkin elokuussa kuutta paksua kirjaa viimeistelessäni tekemääni päätöstä jättää kirjojen loppusivujen henkilöhakemistot pois.^[vi]

Ajattelun ajattelulla saan parempia ajatuksia -> Paremmilla ajatuksilla teen parempia tekoja -> Paremmilla teoilla olen parempi ihminen -> Parempana ihmisenä minulla on onnellisempi elämä.

On muistettava, mitä Platonin aikalainen ja oppilas Aristoteles sanoi Nikomakhoksen etiikassa: elämän tarkoitus on onnellisuus. Onnellisuus, onnellinen olotila, riittää elämän tarkoitukseksi sinänsä. Tässä katsannossa on fantastista, että ajattelun ajattelulla voi

Saarisen eetos on halu muuttaa lukijan ajattelun ajattelua, jotta lukija voisi tarkastella ajatteluaan tuorein silmin, käsittein ja ajatuksin. Tämä johtaa parempiin tekoihin. Paremmat teot tekevät paremman ja onnellisemman ihmisen ja elämän. Yritys ymmärtää

Yksi syy tähän kirjaan on Esa Saarisen yritys ymmärtää ajattelijaoliota E. Saarinen. Hymy on itsereflektiivinen kirja.

Se on myös eläkeläisen tutkimushanke ilman ulkopuolista rahoitusta.

Kirja on olemassa myös siksi, että Saarinen haluaa jakaa saamastaan.

Yhteistyökuviot, assistentit, opiskelijat ovat hänelle tärkeitä, minkä hän myös näyttää tekstissään erilaisin kehuin ja tunnustuksin.

5. Lukijana vastaan itse seurauksista

Viidenneksi arvioin kirjan lukemisen seurauksia lukijalle. Millä seurauksin tekijä tarjoaa kirjansa lukijalle? Mitä lukijassa tapahtuu? Missä suhteessa seuraukset ovat siihen, mitä tekijä kirjallaan tahtoo?

Hymyä lukiessani joudun arvioimaan uudelleen filosofian opintoni vuosina 1983–1990 ja tyhjiin rauenneen väitöskirjayritykseni. En muista milloinkaan opiskeluaikoina pystyneeni tässä määrin yhdistämään omaa ajatteluni lukemaani. Niin kuin parhaita romaaneja lukiessa tuntuu, että kirjahan kertoo minusta, niin myös Hymyä lukiessa tuntuu, että Saarinen kirjoittaa minusta.

Ajattelun ajatteluun todella vakavasti perehtyminen vaatisi toki paljon muutakin, keskustelua ja harjoittelua kuin tämän yhden kirjan läpilukemisen. Mutta jotain minussa tuntui lähtevän lentoon jo näin lyhyellä kiitoradalla. Siksi vain kevyesti liioitelle nostan esiin ajatteluni muutosaiheita.

Tulkitsen uudelleen, ajatteluani ajattelemalla, ensimmäiset romaanini. Näen nyt niissä paljon sellaista ajattelua, jota en ole muistanut tai ymmärtänyt.

Tulkitsen uudelleen Korrehtuurin 1–6: Koottujen, korjattujen ja, kommentoitujen teosteni sarjan alkaen osan1 Härskiä silmää: Esikoiskirjailijaksi romaaneista ja 1980-lukulaisista tunnelmista, jatkuen tietokirjoissa ja artikkeleissa osissa 2 Tuhat ajatusta: Oman elämänsä kirjuriksi, 3 Henki oikealla hetkellä: Kirjoittamisen opettajaksi ja 4 Kolme maailmaa: Parkinson-aktivistiksi, päätyen osaan 5 Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi, jonka sisältämät myöhemmät romaanini tulkitsen uudelleen ajatteluni ajatteluni valossa. Niiden vähäinen juonellisuus on rasittanut joitakin. Herra paratkoon! Nehän ovat kertomuksia ajatuksista ja muistoista. Ajattelun ajattelun läpi siilaan myös lehtijuttuni osassa 6 Joku muukin kuin poikani: Toimittajaksi.

Muistan, että minulla oli valmistuttuani kaksi työpaikkaa haussa: uuden kotipaikkani Karjaan paikallislehden toimitussihteerin pesti ja satojen kilometrien päässä Kokemäellä kansanopiston opettajan työ, johon minut valittiin. Jos valinta olisi mennyt toisin, maailmani olisi eri: nuorempaa tytärtäni ei olisi olemassa.

Ajattelen ajatuksiani opettamisesta ja näen siinä paljon hyvää.

Nyt käsitän, kun ajattelen ajatuksiani verkko-opettamisesta ja -oppimisesta, mitä kirjoittamisen verkkokurssilla tapahtuu. Verkkokursseilla ei ehkä ajatella suoraan ajattelua, mutta siellä ajatellaan kirjoittamista, mikä on yhdenlaista ajattelua.

Vaikka Saarinen kirjallaan pyrkii – ja onnistuu – muuttamaan lukijan ajattelua ja sitä kautta tekoja ja elämää, vastuu muutoksista säilyy lukijalla. Ei voi mennä filosofille itkemään jälkikäteen, että kun ajattelin ajatteluani niin ajattelin jotenkin väärin, vinksahtaneesti, ja aioin tehdä epätoivottuja tekoja ja elämä kurjistui...

6. Kypsän iän kirja-ajattelua

Ja viimein kuudentena näkökulmana on kirjan synnyn ajoitus, milloin?-kysymysten vastaukset. Missä ajassa kirja on syntynyt – enkä tarkoita nopeutta? Miten kirja ajoittuu tekijän filosofisen ja kirjallisen uran aikajanalle.

Trilogia on Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan leimaaman aikakauden ja uuden epävarmuuden ajan kirjasarja (2022–2024. Näin nähtynä kirjat antavat ihmisille muutakin ajateltavaa kuin ahdistavan, epäoikeudenmukaisen ja vastapuolten asearsenaaliltaan ja miesvahvuudeltaan yhteismitattoman sodan, television näyttämät pommitetut talot, ohjus- ja drooni-iskut. Tässä ajassa kirja antaa muistutuksen ajattelun ajattelulla saavutettavasta hyvästä, lupauksen onnellisesta elämästä.

Kirja on yli 70-vuotiaaksi ehtineen Saarisen kypsää myöhäistuotantoa, vaikka mukana onkin aikaisempia puheita.

Tätä kirjaa Esa Saarinen ei olisi kirjoittanut nuorena miehenä.

Lukijalle kirja on olemassa vielä pitkään kirjan lukeneiden muuttuneessa ajattelussa, teoissa, elämässä. Kirjan vasta tulevaisuudessa lukevat voivat lähteä omille löytöretkimatkoille oman ajattelunsa ajatteluun.

 

TIMO MONTONEN

LOPPUVIITTEET

---

^[i] Miksi juuri kuudesta? Ovatko suuret työni, tänä syksynä julkaisemani “monumentaalinen” (Esa Saarinen) 6-osainen Korrehtuuri: Kootut, korjatut ja kommentoidut teokset ja vuodeksi 2025 suunnittelemani ja käsikirjoittamani 6-osainen verkkokurssi, Luovan kirjoittamisen Gourmet-kurssi, aiheuttaneet minulle havaitsemisen fiksaation, niin että näen minulle aistein ja havainnoin ja aivojeni tulkintana avautuvan todellisuuden kuudella jaollisena? Ehkä, mutta Hymyn luettuani nopeita muistinpanoja tehdessäni kirja jäsentyi kuudeksi kokonaisuudeksi.

[ii]  Hymy s. 12

^[iii] Hymy, s. 23.

^[iv] ”Selkeä teksti on lukijan palvelemista – näin kirjoitat verkkoon helppolukuisesti ja ymmärrettävästi”, KIDEKOULU – digiajan kirjoituskoulu. Jan 9, 2019. Updated: Jan 2, 2020. https://www.kidekoulu.fi/post/selke%C3%A4-teksti-on-lukijan-palvelemista-n%C3%A4in-kirjoitat-verkkoon-helppolukuisesti-ja-ymm%C3%A4rrett%C3%A4v%C3%A4sti. Siteerattu 18.11.2024.

^[v] Olen tämän tästä se omaan opiskelijaansa umpirakastunut vastavalmistunut maisteri, vailla opettajakoulutuksen keinoja käsitellä tunteitaan kansanopiston kellariluokassa. Syysalkuiltana taivaalla kelluu raskaana suuri punainen aurinko kuin kypsä omena putoamaisillaan hedelmäpuutarhan nurmikolle. Kohta siilit viettävät tuhisevaa yöelämäänsä, valveillaoloaikaansa, kun hämärässä uskaltautuvat ritisevästä risukasasta avoimelle nurmelle, jossa ne tarjoavat keväällä pimeässä yössä luontohetken parittelurituaalillaan: toinen siili kiertää halkaisijaltaan metristä kehää toisen siilin ympäri, ja tulevaisuutemme on ahdistavasti auki.

^[vi] Elokuussa tuntui, että oli niin paljon muutakin tehtävää – ja minulla oli epämiellyttävä muisto, etten ollut joitakin kuukausia aiemmin onnistunut tekemään indeksiä erääseen toiseen, vielä keskeneräiseen käsikirjoitukseen, todennäköisesti seuraavaan tai sitä seuraavaan teokseeni, Runoa lukemassa: Tommi Parkon  opissa, vaikka kerran aikaisemmin,  varhaisemmalla versiolla olin kuitenkin henkilöhakemiston onnistanut luomaan; oli helpottanut, kun olin ymmärtänyt toiminnon logiikan ja ettei jokaiseen nimen tai henkilön esiintymään tarvinnut lisätä merkintää, jos se esiintyi useasti samalla sivulla ja oli merkitty jo.

Nyt tuntuu puutteelta, että kun markkinoin ja myyn kirjojani ja haluan kertoa ihmisille, että he esiintyvät kirjoissani, joudun hakutoiminnolla etsimään nimiä käsikirjoituksen lopullisesta taittotiedostosta.

Ajattelen nyt, että tietoisuus jonkun henkilön osallisuudesta kirjassa saa varmemmin ostohalun heräämään. Siinä mielessä henkilöhakemisto olisi paikallaan.

Olen nyt ensin varmistanut hakuammunnalla muistikuvani paikkansapitävyyden henkilön esiintymisestä jossakin Korrehtuurin osassa, esimerkiksi Tom Lundbergin, Valittujen Palojen entisen päätoimittajan, tietokirjailijan ja kouluttajan, etsimällä hänen nimeään todennäköisimpänä pitämästäni osasta. Saatuani varmistuksen olen toistanut haun jäljellä olevissa osissa. Haun tuottaessa tulosta olen kopioinut tarpeeksi laajan tekstikohdan, jotta asianomaisen henkilön, kuten Tom Lundbergin, suhde asiayhteyteen käy ilmi: hän oli päätoimittajana pariin kertaan jututtamassa minua, kun hain Valittujen Palojen editoivaksi toimittajaksi. Kopioimani otteen olen liittänyt Word-tiedostoon muistioksi, jonka olen varustanut nimi- ja yhteystiedoillani, tallentanut ja muuttanut sitten PDF-tiedostoksi, jonka olen lähettänyt sähköpostilla kirjan ostajalle – tai PR kappaleen saajalle, kuten Tom Lundbergille.

 

Kirjailija Katariina Sourin haastattelu: Teema ja kaksi variaatiota

Huomautus: Tekstejä on editoitu blogiversiota varten.

Teema 

6.11.2924 Facebook

Otsikolla "Aina turpiinsa saanut kirjailija Katariina Souri" olen sisällyttänyt Sourin (ent. Kata Kärkkäinen) haastattelun tammikuulta 2014 uutuuskirjaani, Korrehtuuri-sarjan osaan 5 Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi.

Yleisötilaisuudessa Helsingin yliopistolla yli 10 vuotta sitten pidetyssä haastattelussa käyn Sourin kanssa läpi hänen kirjallisen tuotantonsa (1999–2012) haastatteluhetkeen asti.

Edellinen kesä oli sujunut mökillä Sourin ennakko-oletusta kiinnostavampia kirjoja lukiessa. Haastattelu antoi varsin kattavan kuvan hänen kirjallisesta tuotannostaan. 

Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi

2 Ensimmäinen variaatio

Keskiviikosta 6. marraskuuta perjantaihin 8. marraskuuta 2024. Johdanto 11.11.2024

Postaus kirjoitettu Facebookiin keskiyön molemmin puolin 6.-7.11. kommentiksi Katariina Sourin kysymyksiin. Hän aloitti puheenvuoronsa kysymyksellä: "Voiko nuori tyttö selviytyä Playboysta".

Tulkitsen kärkevän, kritiikin kohdetta suoralla nimeämisillä osoittelevan kysymyksen metaforiseksi, yleisemmäksikin  keskustelunaloitukseksi, onko minkäänlaista tietä eheyttävään ja psyykkisesti koostuneeseen aikuisuuteen seksuaalisesta eksploitaatiosta (hyödyntämisestä, hyväksikäytöstä, riistosta).

Onko valmista väylää "kasvaa itsenäisesti ajattelevaksi ja toimivaksi naiseksi", kuten Souri tarkentaa jatkokysymyksessään. Onko kartoitettua reittiä onnelliseen aikuisuuteen ja myöhempään elämään sillä, joka joutuu median ryöstöviljeltäväksi fyysisen ja psyykkisen kasvu- ja kehitysvaiheensa aikuistumistaitekohdassa, median luomia mielikuvia peilatakseni, juuri kypsyvänä hedelmänä - päiväntuoreena, käyttämättömän puhtaana, koskemattoman raikkaana - vaatteissa ja vaatteitta kuvankauniina naisena - mutta ihmisyyttä kaventavasti, kenties identiteettiä, persoonallisuutta ja minäkuvaa  vaurioittavasti. 

Kirjoitin immersion imussa, euforian kuplassa ja lopulta viestin funktio hukassa. Leikattu lähettämättömästä viestiruudusta Wordiin seuraavana päivänä viimeisteltäväksi. Tällöin viestin pituus sekä sitaatin jälkeisten kappaleiden irrelevantti yksityiskohtaisuus ja kryptinen tyyli, turhan kohosteisina vakavassa Facebook-keskustelussa, olivat riittävä syy arvioida kommentin lähettämisen edut ja haitat uudelleen. Päätin hylätä julkaisemisen.

 

Hyvä Katariina Souri!

Kysyt Facebookissa 4.11,2024, miten selviytyä kuvailemistasi vaikeista hyväksikäytön kokemuksista ja kasvaa "itsenäisesti ajattelevaksi ja toimivaksi".

Kun katsot neljännesvuosisadan taakse ja keskität katseesi uraasi, näet uskoakseni ja vieläpä selkeästi, että sinun selviytymisesi ja kasvusi ovat olleet mahdollisia, käymäsi psykoterapian lisäksi ja ohessa, tekemälläsi taiteellisella työlläsi. Kirjailijana ja kuvataitelijana sinulla on ollut etuoikeus luovissa prosesseissa tarinallistaa ja kuvittaa terapiassa avaamiasi ja käsittelemisiäsi mielesi sisäisiä näkymiä.

Kulttuurin moniammatillisena, julkaisevana kirjailijana ja näyttelyjä pitävänä taitelijana, asemasi on myös yhteisöllinen: olet trubaduuri, joka muuntaa omat ja elämänpiiriin kuuluvien ihmisten kipeät kokemukset kertomuksellisesti ja symbolisesti käsiteltävään muotoon ja näin jatkat terapiassa alkanutta itseymmärryksesi lisäämistä.

Mutta ensin pieni asiaan liittyvä ote yhteisestä historiastamme. Kerroit kirjallisesta työstäsi suhteessa terapiaan syksyllä 2014 haastattelussani Palmenian kirjoittajakoulutuksen avoimessa yleisötilaisuudessa Helsingin yliopistossa. Kymmenen sivun haastattelu sisältyy kokonaisuudessaan kirjaani Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi (2024).

Sanoit haastattelussa muun muassa neljännestä kirjastasi Jumalasta seuraava (2006): "'Jumalasta seuraava' on psykologisin kirjani ja siinä ehkä näkyy pitkä psykoterapiaprosessi, miten sitä on rakennettu. Se kuvaa selkeästi narsismia. Koin että siinä aika hyvin onnistuin ainakin lukijapalautteen perusteella. Se oli suhteellisen realistinen teos. Toki oli paljon lähipiirin ihmisiä, ja myös narsismia löytää itsestään. Näkemykseni narsismista on ehkä vähän toinen kuin yleensä ajatellaan, psykopatia ja narsismi usein sotketaan keskenään. Psykopaatit ovat aina lähtökohtaisesti narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Minua aina häiritsi, että narsismista puhuttiin täytenä tunnekylmyytenä, mikä mielestäni on psykopatian piirre. Uskoisin itse, että tunteita on liikaa eikä niin että ei olisi mitään tunteita, vaan niitä on niin paljon ja ne ovat niin vaikeasti käsiteltävissä, ne on tungettu niin syvälle, että näyttää ulospäin, että mitään tunteita ei ole. Tästä lähtökohdasta lähdin narsismia käsittelemään. Ja se myös oikeuttaa loppuratkaisun, josta jotkut narsismin uhrit ovat olleet vihaisia, kun jätän auki, voiko narsisti muuttua. Mutta tämä oli minun näkemykseni narsismista."

Takaisin kysymykseesi ja vastaukseeni. Kirjoittaessasi olet siis saanut kirvoitetuksi näppäimistöltäsi kirjan jos toisen, kulloisenkin elämänvaiheesi psykofyysisen tilasi pakottamana. Olet ammentanut noista terapian esiin nostamista sisäisistä näkymistäsi ja pakottanut kerrotuksi tulemista vaativan tarinan muotoonsa, ajatukselliseksi kosmokseksi – ja tässä kohtaa uumoilen, että ilman konekirjoittamisen ammattipätevyyttä, taitoa kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä harjaantuneen 80 sanaa tai huippunopean 100 sanaa minuutissa! Harjoittamasi henkilöiden motiiveja ja henkisiä piirteitä kuvaavan ja pohtivan kirjallisuuden kirjoittaminen ei ole nopeuslaji, vaikka se joskus kaikissa kirjoitusprosessisisi mutkissa ja mäissä vauhdikasta on saattanut ollakin.

Romaanisi esimerkiksi ihmisistä parisuhteiden syövereissä olet tehnyt kirjoitetun kielemme ällistyttävän rajatulla välinearsenaalilla, käyttämilläsi alle 30 kirjaimella ja noin 10 välimerkillä. Olet luonut keksimillesi henkilöille, joskus todellisuuden vastineesta kaunokirjallisesti etäännytetyille, eheäksi tai ristiriitaiseksi henkilökuvaksi ja tarinaksi vähitellen lukijan mielessä pala palalta koostuvan uusien, ennennäkemättömien kirjallisten ilmaisujen sikermän. Tällä latinalaisin kirjaimin toteuttamallasi, yksityisimmänkin kokemuksesi esittämisen ja monistamisen mahdollistavalla, 2700 vuotta vanhalla, keksinnöllä olet loihtinut vetävän juonen taideluomaasi, toisen toisensa perään. Pää- tai sivuhenkilön ongelmakimpun piirteitä lisäämällä, kirjoittamasi tekstin pituutta kasvattamalla, aakkosia, pisteitä, pilkkuja ja muita suuria ja pieniä välimerkkejä toisiinsa yhdistelemällä sanoiksi, lauseiksi, virkkeiksi, kappaleiksi, jaksoiksi ja luvuiksi merkkien kombinaatioiden teoreettinen lukumäärä kasvaa ymmärryksen tuolle puolen, vaikkakaan ei äärettömäksi vaan ääretöntä lähentyväksi, niin kuin voi käydä monitulkintaiselle elävästä elämästä kertovalle tarinallesikin.

Hiiteen teoriat! Todellisessa kirjoitustyössä annostelet aineistoa rakentamiisi romaaneihin kokemuksiesi ja tunteidesi sedimenttikerrostumista, ratkaisujesi ja päättämättömyyksiesi hautausmaalta sekä tekemisesi tekojen ja tekemättä jättämisiesi aikeiden kompostoituneista vuosikerroista, sukeltamalla siihen johonkin syvimpään sisimpääsi, johon merkityksellisin säiliöityy.

Tein muuten Wikipediaan lisäyksen: ”Souri kertoi Helsingin yliopistossa Palmenian kirjoittajakoulutuksen avoimessa Miten minusta tuli kirjailija? -yleisötilaisuudessa vuonna 2014, haastattelijanaan kirjailija Timo Montonen, kirjailijantyönsä lähtökohdista, työskentelytavoista, aineistonhankinnasta ja siihen mennessä ilmestyneistä seitsemästä kirjasta.[Viite19]

Lähteet: [19] Montonen, Timo: Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi, s. 205–214. Books on Demand, 2024. ISBN 978-952-808-332-0.

Seuraavana päivänä lisäykseni oli poistettu.

     Kirjavarastostani (olohuone-työhuoneessa)

 

3 Toinen variaatio

9.11.2024 Facebook

Katariina Souri kysyi Facebookissa kavereiltaan 4.11.2024 - lyhyt sitaatti sallittaneen: "Voiko nuori tyttö selviytyä Playboysta? Voiko hän kasvaa itsenäisesti ajattelevaksi ja toimivaksi naiseksi uhrattuaan nuorena seksuaalisuutensa sitä hyväksikäyttävälle ja esineellistävälle koneistolle?"

Vastasin hänelle eilen seuraavasti:

Voi. Esimerkiksi psykoterapiansa lisäksi harjoittamalla vakavalla mielellä kirjailijan ja kuvataiteilijan ammattia, kuten sinä olet tehnyt.

Olin kirjailijanurasi alusta vaikuttunut ja iloinen, että valitsit kirjoittamisen yhdeksi elämäntehtäväksesi. Sanoin työkavereilleni Helsingin yliopistossa Palmenian kirjoittajakoulutuksen suunnittelijana, että meidän piitäsi valita sinut nimikkokirjailijaksemme. Koin, että olisit voinut toimia voimahahmona, esikuvana, julkaisukynnyksen yli pyrkiville kirjoittamisen opiskelijoillemme...

Nimikkokirjailijaamme sinusta ei tullut, mutta en voinut olla ottamatta sinuun yhteyttä, kun eräässä haastelussa vuonna 2013 valitit, että olit "aina saanut turpaan kirjailijana".

Silloin minussa liikahti lopullisesti suhteessa sinuun.

Halusin auttaa.

Halusin järjestää sinulle foorumin esiintyä vakavasti otettavana kirjailijana.

Pohdin asiaa. Kutsuin sinut järjestämäämme Miten minusta tuli kirjailija? -tapahtumaan, joka pidettiin 22.1.2014.

Tarjosin sinulle (1) Helsingin Yliopiston neutraalin "kateederin". 2) Ennakkoluulottoman yleisön, uteliaan kuulijakunnan. (3) Mahdollisuuden osallistua puhujana asialliseen luento- ja keskustelutilaisuuteen.

Haastateltavanani puhuit kirjailijantyösi lähtökohdista, ensiaskeleista kirjailijana, aineistonhankinnasta, ja kaikista seitsemästä kirjastasi. [1] Nyt tulemme esittämiisi kysymyksin. Kerroit haastattelussani myös kirjallisesta työstäsi suhteessa terapiaan. Sanoit muun muassa neljännestä kirjastasi Jumalasta seuraava (2006):

Jumalasta seuraava on psykologisin kirjani ja siinä ehkä näkyy pitkä psykoterapiaprosessi, miten sitä on rakennettu. Se kuvaa selkeästi narsismia. Koin että siinä aika hyvin onnistuin ainakin lukijapalautteen perusteella. Se oli suhteellisen realistinen teos. Toki oli paljon lähipiirin ihmisiä, ja myös narsismia löytää itsestään. Näkemykseni narsismista on ehkä vähän toinen kuin yleensä ajatellaan, psykopatia ja narsismi usein sotketaan keskenään. Psykopaatit ovat aina lähtökohtaisesti narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Minua aina häiritsi, että narsismista puhuttiin täytenä tunnekylmyytenä, mikä mielestäni on psykopatian piirre. Uskoisin itse, että tunteita on liikaa eikä niin että ei olisi mitään tunteita, vaan niitä on niin paljon ja ne ovat niin vaikeasti käsiteltävissä, ne on tungettu niin syvälle, että näyttää ulospäin, että mitään tunteita ei ole. Tästä lähtökohdasta lähdin narsismia käsittelemään. Ja se myös oikeuttaa loppuratkaisun, josta jotkut narsismin uhrit ovat olleet vihaisia, kun jätän auki, voiko narsisti muuttua. Mutta tämä oli minun näkemykseni narsismista.

Kirjailijantyö on oiva keino käsitellä varhaisiakin kipeitä kokemuksia - ja sitä on varmasti maalaaminenkin.

Haastattelun jälkeen tapasin Sourin kerran. Kävin seuraavana kesänä hänen liikkeessään Annankadulla, kun se oli viimeitä päivää auki. Vaihdoimme poskisuudelmat.

Lisäsin tähän blogiversion loppuviitteen kommenttiin, laajennuksen, henkilökohtaiset sanani Katariina Sourille.

[1] Sinun kymmenen sivun haastattelusi sisältyy kokonaisuudessaan minun tänä syksynä ilmestyneen kirjasarjani Korrehtuuri 1-6 viidenteen osaan, lupauksia herättävältä nimeltään Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi (2024). Suosittelen sinulle kirjani lukemista, myös oman haastattelusi. Se voi olla yllätyksellistä luettavaa näin kohta yhdentoistavuoden jälkeen.

Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi, takakansi

Kynnys

Kirjoittamisen opiskelijat Kriittisen korkeakoulun kirjoittamisen verkkokurssilla Elämäsi tarinoita 1: Lapsuus keskustelevat kynnyksestä. Kynnys on se jokin, joka estää kirjoittajaa antamasta tarinansa muiden luettavaksi ja kommentoitavaksi kurssin Lukupiirissä, jonne verkkokurssin ulkopuolilla ei ole pääsyä.

Kaikilla opiskelijoilla ei ole tätä kynnystä. Moni julkaisee mielellään tarinansa pienelle piirille palautteen toivossa.

Julkaisukynnys kurssin sisällä on paradoksaalinen asia. Oppimaan on tultu, mutta vapaaehtoisesti jäädään pois tärkeästä oppimiskokemuksesta.

Ysi syy, mikä laittaa epäröimään omien tarinoiden jakamista, on että tällä kurssilla lähtökohtaisesti kirjoitetaan tosia tarinoita - toisin kuin luovan kirjoittamisen kursseilla, joilla lähtökohta ja oletus on fiktio. Jos ei ole sinut kaikkien kokemustensa ja tekojensa kanssa, voi hävettää paljastaa itseään.

Kurssilla jokainen saa itse päättää, kuinka kipeistä ja aroista asioista kirjoittaa. Kurssin opiskeluohjeissa on muistutus niille, jota uhkaavat livetä tunnustuksellisuudessaan liian pitkälle ja syvälle: "Kirjoittajakoulutus ei ole terapiaa."

Kirjoitin opiskeluajoille muutaman neuvon, kuinka kynnystä voisi madaltaa. 

"Keskustelu kiteytyy korkeaan kynnykseen lähettää tarinansa muiden luettavaksi, ollaanhan vieraassa joukossa, vaikka INFON esittäytymiset on kirjoitettu ja luettu. Tarinoita jakamalla ja toisen asemaan eläytymällä, tämän itsensä kertomana, vieraus kuitenkin haihtuu pian, kun annat tutummaksi tulemiselle mahdollisuuden.

Tarinan jakamisen liian korkeaksi koettua kynnystä voi tietoisesti madaltaa psyykkisellä siedättämisellä, altistamalla itsensä, vaikka vähän kerrallaan, lukijoille.

1. Aluksi voi Lukupiirissä vain kertoilla kirjoittamastaan tarinasta. Sekin vaatii harjoittelua ja harjaantumista.

2. Kun sitten rohkaistuu antamaan ensin vaikka pelkän tarinan alun Lukupiiriin luettavaksi voi kysäistä, että miten te lukijat arvelette tarinan jatkuvan... Kommenttien ja juoniehdotusten jälkeen kenties tekee jo mieli paljastaa tarinan todellinen juonenkulku, uskaltaa jo lähettää tarinan loputkin.

3. Ja jos siedätys tepsii toivotulla tavalla eli nopeasti ja suhteellisen kivuttomasti, seuraavalla kirjoituskierroksella on rohkeutta lähettää koko tarina.

Entä toisten tarinoiden lukeminen ja kommentointi, onko siihenkin korkea kynnys?"

SE

Kauniista suunnitelmastani huolimatta en perjantaina 7.6. kirjoittanut yhtään Jatko Plussan arviota enkä lausuntoa – kamala SE valvotti minua edellisen yön! Puolesta yöstä alkaen oli pakko istua ja kärsiä vessa-kylppäriyhdistelmässäni korotetulla pytylläni kuin paavi, jonka kerran näimme pynnäämässä näytelmässä Helsingin Senaatintorilla – ystävämme Heidi Fredrikssonin esittäessä paavia. Istumisen jatkuessa oli aikaa ajatella ja muistella kaikenlaista. Korotuksen vuoksi jalat puutuivat verenkierron heiketessä. Onnekseni lisälaitteessani oli käsinojat, jotka olivat monet kerrat estäneet minua putoamasta lattialle yöllä nukahdettuani. Siitäkin on kokemus Oulunkylän asuntoni ajoilta, vuodelta 2013 tai 2014, kun heräsin naamani, nenäni ja otsani iskeytyessä kovaan lattiaan – työterveys-lääkäri totesi seuraavana päivänä kipeää nokkaani ja otsani ruhjetta tutkiessaan, että pöntöltä putoaminen voi aiheuttaa nopean kuoleman.

SE antoi minun nukkua vasta aamuyöllä ja silloinkin vain lyhyitä torkahduksia kerrallaan. Ravasin sängyn ja vessan väliä, jalat tärisivät, voimat käsissä olivat vähissä. Sentään saan kyyhöttää tilavassa ja ilmavassa kylppärissä, siunailin muistellessani pienen pientä vessaamme, jossa juuri ja juuri mahtui kääntymään... Yli kymmenen ruuhkaisen vuoden ajan vessa toimi kotimme ainoana Hotelli Helpotuksena. Pöntön viereen avautui tungettelevasti viereisen kylpyhuoneen ovi, jota ei saanut vessan puolelta lukkoon, mikä häiritsi yksityisiä toimia. Lukitus onnistui kylpyhuoneen puolelta, josta avautui toinen lukittava ovi isän ja äidin makuuhuoneen, ja näin kylpyhuoneen ovien auetessa ulospäin jäi tilaa pyykinpesukoneelle, lavuaarille ja valkoiselle ammeelle, jossa teini-iässä istuessani sain jalkani suoriksi lämpimässä vedessä anatomiasi ja fysiologisia tutkimuksia tehdessäni.

SE rampautti henkisen työn toimintakykyni seuraavaksi päiväksi. En pystynyt lukemaan enkä arvioimaan opiskelijoiden kertomuksia, saati muodostaa näkemystä heistä kirjoittajana... Niin, ainoa helpotushuoneemme palveli kahta aikuista, jotka onneksi nousivat aikaisin ylös työhön ehtiäkseen, aamun pimeinä tunteina, varsinkin jos piti käydä kukkatukussa ja vaikka ei olisi pitänytkään, torille oli ehdittävä aikaisin kasaamaan kojua. Isä ja äiti hoitivat vessa-asiansa ennen kuin me kolme kasvavaa poikaa, murrosiän viettiemme kiusaamaa, hormoniemme herättämien halujemme koettelemaa, heräsimme ja aloitimme joka arkiaamuisen taistelun, jota käytiin elintilasta, Lebensraumista.  Taisteltu oli ankara vaikka sen kohde oli kooltaan vaatimaton, noin neliömetrin pläntti 82,5 neliön velkaisen omistusasuntomme lattiapinta-alasta. Mutta läntti sijaitsi asunnon asukkaiden elintoiminnoille äärimmäisen tärkeässä vesiklosetissa. Olimme väsyneitä illalla television ääressä istumisesta niin myöhään kuin ohjelmaa oli  riittänyt. Tätä teki koko perhe ja joskus lisänä oli mummo Kansoitimme sohvan ja kaksi, myöhemmin kolme nojatuolia, kun olohuoneeseen ostettiin pyörivä ja selkänojaltaan säädettävä tv-tuoli. Televisiolaatikko näytti toisia ennen kohtaamia maailmoja, kertoi toisista ennen tietämättömistä elämistä. Putkitelevision ruudun mesmeroiva lumovoima vangitsi meidät. Televisioilta päättyi satoja kertoa nähtyyn viimeiseen grafiikkaan, joutsenten lentoon, ja tuttuakin tutumpaan, ruudun imusta luopumisen pakkoa merkitsevään, kuvotusta herättävään tunnusmusiikkiin. Nousimme ylös lämpimästä vuoteesta äreän tokkuraisina, television tuijottamisesta levottomiksi ja liian lyhyiksi jääneiden unien jäljiltä, sängyn jättämistä viime hetkeen pitkitettyämme. Niin olimme taas takaisin kylmän harmaassa 1970-luvun maailmassa ja sen pakkotoimissa, koulun aamunaavauksesta myöhästymistä ennakoivassa kiireessä, muutamiin kiivaisiin kymmenminuuttisiin supistuneessa aikaikkunassa. Rintamalinja liikkui ees taas kahden, kunnallistekniikan suomin, tuomin ja viemin vesi- ja viemäröintipalveluin varustettujen, kosteuseristettyjen, arkkitehdin vitsiksikin sanotun yhteistoimin-nalliseen rinnakkaiseloon alistetun  tilan välillä.

SE muistutti ihmisen ruumiillisuudesta ja kuolevaisuudesta...  Ajoittain ja vuorotellen meillä asuessaan ja yöpyessään pientä vessaamme käytti luonnollisesti kumpikin mummomme – vieläkin hävettää, kun nyrpistelimme nenäämme hajulle, joka jäi mummon vessakäynnin jälkeen, vaikka hän poltti tulitikkua. Meille aina niin rakas mummo, isän äiti kuihtui loppuaan kohti. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka vaikeaa hänellä on täytynyt olla. Muistan hänen vaikerruksensa Meilahden sairaalan sängyn pohjalta, jossa hän makasi kutistuneena puolittain kylkiasennossa.  ”Mä en halua kuolla.” Hänellä oli syöpä.

.

 

 

Lukaalini

Käsikirjoittamani Luovan kirjoittamisen johdantokurssin ensimmäinen tehtävä on asuinhuoneen kuvaus. Sovelsin tehtävää oman asuntoni – nykyisen ja edellisen – kuvaamiseen. Kuvasin huoneiston tarkasti kuin tiliskiviproosassa, jossa aika pysähtyy kun henkilö astuu huoneeseen ja seuraa huoneen kuvaus. Mitä kuvaus kertoo huoneiston asukkaasta? Mitä kuvaajasta.

Muutin nykyiseen asuntooni Asunto Oy Tellervoon osoitteeseen Leinelän puistotie 12 A 5, toinen kerros, 1.12.1997. Neliöitä on 34,5. En muista alkuperäistä vuokraa, vuokrasopimusta en tätä kirjoittaessani löytänyt. Nykyinen vuokra, 788,34 €, ei ole noussut ainakaan kolmeen vuoteen.

Muutosta huolehti sähköpostilla tilaamani JYPI OY kolmella miehellä ja 35 kuutiometrin muuttokuorma-autolla. Yhteistuntiveloitus koko muuton ajalle oli 140 euroa todellisen kuluneen ajan mukaisesti, puolen tunnin tarkkuudella, kaikkine ajoineen – muuttomatkaa oli vain pari-kolme sataa metriä; saapumisesta ja paluusta varikolle veloitettiin 20 minuuttia suuntaansa oli matkaa viivyttävää ruuhkaa tai ei. Reilua.

Ensimmäinen asuntoni Leinelässä, 1 huone ja keittiö, sijaitsi osoitteessa Leinelänkaari 13 B 50 4. kerroksessa. Asunnon koko oli 39,5 neliömetriä. Vuokrasopimus oli ensin kolmen kuukauden määräaikainen, huhtikuun puolestavälistä heinäkuun puoleenväliin 2016, ja sen jälkeen toistaiseksi voimassa oleva. Vuokran määrä oli sisään muuttaessani 847 €/kk – minulla on muistikuva, että vuokra nousi reilun puolen vuoden kuluttua, heti vuoden 2017 alussa, mistä en pitänyt. Asunto oli uusi ja kiva. Kylpyhuoneen ja wc:n yhdistelmä oli tilava, sinne mahtui mainiosti pyykinpesukoneeni. Asunnolla oli kuitenkin rajoitteensa. Erillistä eteistä naulakkoineen ei ollut, heti ulko-ovelta alkoivat vaatekaapit. Se ei kuitenkaan juuri haitannut minua. Vakavampi puute oli, että kirjahyllyni eivät mahtuneet asunnon seinien vieren, koska ulko-ovelta katsoen oikealla olivat vaatekaappien jatkona heti keittiö, hella, jääkaappi-pakastin ja keittiökaapit asunnon päätyyn saakka Sinnekään ei saanut kirjahyllyä, sillä päädyssä oli parvekkeen ovi ja parvekkeelle antava ikkuna, joka jatkui samana tai kapean seinäkaistaleen jälkeen erillisenä ruutuna asunnon kulmaan saakka – asunto oli talon pihalle ja sisäänajotielle aukeava kulmahuoneisto. Keittiötä vastapäätä oli pitkällä seinällä niin ikään leveälti ikkunaa, jonka eteen sijoitin lipaston, televisiotason ja kirjoituspöydän. Ikkunan ja sängyn väliin mahtui pari kirjahyllyä. Saadakseni käyttööni loput kirja- ja arkistohyllyistäni rakensin vanhimman veljenpoikani kanssa vasemmalle, makuusyvennyksen ja erillisen korkean kaksiovisen vaatekaapin jatkeeksi, 60–70 cm leveän ulokkeen, kaksi kirjahyllyä vierekkäin ja kaksi kirjahyllyä seläkkäin. Tämä kirjahyllyillä tehty väliseinä tunkeutui lähes olohuoneen keskiosaan ja muodosti samalla eristetymmän tilan vuoteelleni. Kirjahyllyratkaisu toimi sen aikaa, kun asunnossa asuin. Mutta sitten vaimoni asuntoa vastapäätä valmistui eläkevakuutusyhtiö Varman rakennuttama kerrostalo, jossa oli houkuttelevia asuntoja. Vuokrasopimus Leinälänkaarella päättyi irtisanomiseeni 30.11.2017.

Seuraavana aamuna muutin nykyiseen asuntooni, joka vastaa suurikokoista lukaalia käytännöllisellä tilaratkaisullaan, varustuksellaan ja sisustuksellaan. Asunto on tällä kertaa keskellä taloa, joten ikkunaa ja parvekkeen ovea on vain yhdellä seinällä. Vaikka asunto on pienempi kuin edellinen, huonekaluni asettuvat tänne paremmin.

Keskiössä on Olohuoneeksi nimittämäni tila, jonka hallitsevana elementtinä on kahden istuttava musta nahkasohva. Olohuonetta valaisee valkoinen Nordluxin Pop-riippuvalaisin.

Pyöreä kaksitasoinen ruskea pöytä hoitaa niin olohuoneen pöydän kuin ruokapöydän virkaa, jolloin tilaihme muuntuu Ruokailuhuoneeksi.

Vastapäätä ikkunan edessä sohvalla istujia katsoo Samsung-taulutelevisio televisiotasolla, jossa on kaksi vetolaatikkoa ja avoin hylly, jonka täyttää vähässä käytössä oleva DVD-soitin levyjen kotelot. Elokuvien immersion vetäessä katsojan mukaansa sohvan ja ruudun välistä tilaa voi kutsua Tv-huoneeksi.  

Vasemmalle seinän viereen on sijoitettu lipasto, jossa on seitsemän vetolaatikkoa, ylhäällä oikealla ja vasemmalla yksi ja keskellä viisi. Laatikoston molemmin puolin kaapin  oven saranat ovat päädyissä niin että  ovet aukeavat harmonisesti tosiaan vasten takana yhtensä neljä hyllyä, joilla on käyttämättömiä, arkistopapereita entisestä elämästä, valokuva-albumeja, leikekirjoja, kirjekuoria ja postituspusseja sekä Viikissä vuonna 2000 pitämäni ”Elämänkirjat järjestykseen - tietotekniikkataidot tutuksi” -kurssien 32 opiskelijan lopputyöt, heidän itsensä sitomat ja erilaisin materiaalein - pahvi, paperi, valokuva, kangas - kansittamat kirjat, mukana yksi tai kaksi A4-paperinippuun niitattu, ja jokunen pikapainossa maksua vastaan teetetty, painettu, liimattu, leikattu ja kansitettu.

Seinää vasten vasemmalla pääty miltei kiinni ikkunaseinässä seisoo Siro-kirjahylly viidellä hyllytasolla. Sen vasemmalla puolen, lipaston vieressä, hieman edemmäksi työntyen on Lundia-kirjahylly kuudella hyllytasolla Yhdessä hyllyt ovat Kirjastoni olohuoneen puoleinen osa. Vaikka Lundia on matalampaa mallia, se on yhtä korkea kuin naapurinsa Siro ylimmän hyllytason mappien ja lehtikoteloiden ansiosta.

Näiden alla ovat kahdella hyllyllä omat kirjani, niin lämpimäiskappaleet kuin ylimääräiset. Omien kirjojeni alemman hyllyn reunalla, keskellä, hyllyn perältä lukien siis toisessa rivissä, jököttää koottujen, korjattujen ja kommentoitujen teosteni, Korrehtuurin 1–6, paksut ja isokokoiset mallikappaleet, jotka odottavat nyt toukokuussa viimeistä katsastusta, selaamalla ja lukemalla tekemääni – ja tietenkin havaittujen puutteiden korjaamista tekstiä muokkaamalla ja kommentoimalla – ennen kuin annan itselleni luvan painattaa järjestyksessään toiset mallikirjat ja postittaa ne esilukijoille. Esilukijoilta pyydän joko kokonaisuudesta tai yksityiskohdasta kolme mieltä kaihertaman jäänyttä pointtia, jotka voin ottaa huomioon lopullisessa kommentoinnissani ja viimeistelyssäni elokuussa. Mesenaattikampanjani päättymisen jälkeen syyskuussa painatan varsinaiset kirjat.

Kolmannella hyllyllä alhaalta lukien on tekeillä olevan "Runoa lukemassa: Tommi Parkon opissa" -kirjan lähdeaineisto: Kustannusyhtiö Parkon julkaisemat käännösrunokirjat sekä Parkon omat runokokoelmat ja tietokirjat. Paneudun niihin kesä- ja heinäkuussa sillä aikaa, kun mallikirjat ovat koelukijoilla.  Alimmilla hyllyillä on tietokirjoja.

Lundia-kirjahyllyn ja lipaston välissä seisoo kokoon taitettu kahden askelman metallitikas, joka on liian matala, jotta sillä kunnolla ylettyisi laittamaan irronneet verhon nipsut tai vaihtamaan kattolampun. Tämä tila on Varasto.

Ikkunaseinällä lepää vanha nojatuoli, jonka päällä on vaimoni kutoma valkoinen isosilmäinen shaali, kantapäästä reikäiset viilasukat ja musta muovinen asiakirjasalkku, jonka läpinäkyvin osastoihin jaettu sisus on täynnä mediaosallistumisestani muistoksi jääneitä lehtiä ja lehtileikkeitä. Vaikka nojatuoli istuimen pohjan muodostavat ristikkäin pujotellut leveät hihnat ovat löystyneet niin että istuin ilman sen täytteeksi aseteltuja sohvatyynyjä olisi pussimainen, nojatuolissa voi kyllä istua, kuin sen siivoaa tavaroista. Silloin se on Lukunurkkaus, jonka takana avautuu tuuletusikkuna, jota öisin peittää vihreä Tähkä-ikkunaverho.

 Seinällä, edelleen sohvasta katsoen vasemmalla, riippuu "Hermes"-maalaukseni (tempera/sekatekniikka, signeeraus: Monde 1988). Sen vieressä vasemmalla on maalaukseni "Ilkka-Juhani, kuu ja aurinko" (tempera/ sekatekniikka, signeeraus: Monde 1988). Nurkassa valvoo metalliverkon takaa peilille maalattu keltainen aurinkoympyrä pienessä maalauksessani ”Pimeinä öinä"(tempera/sekatekniikka, signeeraus: Timo Montonen 1990). Lattialla, lähellä nurkkaa, ikonista käyvän teokseni alla,  seinää vasten nojaa preussinsinisistä holvikaaren puoliskoista, joiden välissä on sentin rako, ja niiden taakse ruuvatusta peilistä koostuva ”Omakuva” (tempera/sekatekniikka, signeeraus: Timo Montonen 1990), joka sai häädön entiseltäkö sijoituspaikaltaan eteisen pikkulipaston päältä, jossa se tervehti tulijoita ja menijöitä pelkän painovoiman ja kitkan avulla, nojallaan seinää vasten vailla kiinnityksiä kuten nytkin lattialla, josta se ei voi pudota alemmas. Kun kolme neljä vuotta sitten pyörryin eteisessä maalaukseni päälle ja se puoliseltaan putosi lattialle puhelimeni päälle, joka meni rikki – ja minä kun olin tallentanut numerot puhelimeni muistiin enkä SIM-kortille! Näiden taideteosten hallitsema tila on Galleria.

Olohuoneen ja sohvan takana sijaitsee Makuuhuoneeksi nimittämäni alkovi, jossa on leveä jenkkisänky kaksoispatjalla, yöpöytä, jonka päällä on nivelvartinen yölamppu, sydämentahdistimen etälähetin ja paperinenäliinapakkaus. Kattovalaisimen lasikupu puuttuu. Lipaston päädyssä on jakkara, jolla on ryijy, joka piitäsi ripustaa sängyn viereen seinälle Sängyn jalkopäässä seinää elävöittää maalaukseni

 Yöpöydän takana on pääty vaatekaapista, jossa on tanko takkeja, housuja ja pukuja varten sekä hylly, jossa näkyy ylioppilaslakkini ja isältäni perimäni lämpöhousut ja -takki.  Vaatekaapin pariovet, joissa toisessa on peili, aukeavat tilaan, jota nimitän Pukeutumishuoneeksi.

Työhuone sijaitsee verhollisen ikkunan edessä, jossa on kirjoituspöytä ja johtajan tuoli, jalkatilassa jakkara muistona siitä, kun tyttären kanssa katsoin yhdessä sukupuuta tietokoneelta, jonka näyttöruutu on pöydän vasemmalla puolella, oikealla tulostin ja keskusyksikkö, pöydän alla vasemmalla hyllyllä vanha keskusyksikkö, oikealla kolme vetolaatikkoa, joista ylimmäinen ja vedettävän näppäintason alle pääsemättömiin.

Työpöydän oikealla puolella on ovi ranskalaiselle parvekkeelle, oven eteen on parkkeerannut Minza-kuntopyörä, cross bike, joka liikuttaa niin jalkoja kuin käsiä. Kuntopyörän takatuki menee osittain seinää vasten olevan leveän Siro-kirjahyllyn alle. Tämä tila on kuntosalini, jonka varustukseen kuuluvat myös käsipainot ja jumppakeppi.

Kirjahylly, joka on Kirjastoni työhuoneen puoleinen osa, on kahden hyllyn levyinen ja siinä jatkuvat kirjat vastapäisen seinän hyllystä aakkosjärjestyksessä alkaen ”Jalonen, Olli”. Kirjahyllyn oikealla puolen on kaksi muuta ruskeaa kirjahyllyä, arkistoni. Arkiston edessä on pyykinkuivaushuone, siivekkeet levällään pyykinkuivausteline, jossa riippuu kuivumassa lakanoita ja tyynyliinoja.

Keittiössä on hellan ja jääkaappi-pakastimen lisäksi vakiovarusteena mikroaaltouuni.

Eteisen sisustuksena on pieni lipasto, jossa pidän kaulaliinoja, hansikkaita, kesäkenkiä. Ulko-ovesta tultaessa oikealla ensimmäinen kaappi on siivouskomero, sen jälkeen on yläkaappeineen kaksi vaatekaappia, toisessa tanko, toisessa hyllyt. Naulakkoa ei ole tässäkään eteisessä.

Kylpyhuone-wc on tilava niin kuin edellisessäkin asunnossa. Pöntön ja suihkun välissä on saranoitu suihkuseinä. Pyykinpesukone on ovesta katsoen heti oikealla. Kylpyhuoneessa on pyykkikomero, jossa on kori likapyykille ja hyllyjä pesuaineille, siivoustarvikkeille, vessapaperille ja kannettavalle siniselle muoviselle pyykkikorille. Siivouskomeron alla on pesuvati, ämpäri ja vaaka.

 

Kirjaa odotellessa

Eilen tuli sähköpostiin ilmoitus, että toissapäivänä 15.4. BoD-kirjakaupasta tilaamani kirja on jo painettu, pakattu, lähetetty ja matkalla luokseni: Eeva Sollon Yhtenä iltana ajattelin viikingin reittä, jonka maksoin postimaksuineen tilauksen yhteydessä (13,90 € + 3 €).

Lähetystiedoista selviää, että lähetyksen paino on 0,208 kg. Se ehkä mahtuisi postiluukusta, mutta kuljetusfirman lähetti soittanee ovipuhelimeen, jolloin päästän hänet rappuun ja menen kohteliaasti aukaisemaan huoneiston oven ja noutamaan pehmustetun tai täyttein vuoratun kirjekuoren tai pienen paketin, joka on pakattu kestämään matkan rasitukset lajittelukeskuksien koneennielujen ja liukuhihnojen labyrintissä ja sateen sattuessa lyhyen ulkoilmassa kuljettamisen, pakettiautosta porrassyvennykseen.

Pian on käsissäni kirja, jonka kokonaisuuden olen jo pari vuotta sitten lukenut ja kommentoinut. Odottamani kirjan pohjana on käsikirjoitus, jonka olen arviointini jälkeen palauttanut runoilijalle neuvoillani ja rohkaisuillani terästettynä: olen patistanut suorempaan ilmaisuun, aistimuksellisempaan, eroottisesti säväyttävään ja yksityiskohtia kuvailevaan sisältöön sekä kouriintuntuvaan, lukijalta ilmat pihalle lyövään kielenkäyttöön, en ihan näillä sanoilla mutta tarkoituksella.

DHL:n kuljettamana Saksasta Suomeen saapuu joidenkin päivien kuluttua kirjailijan toimeksiantona suunnittelemani ja toteuttamani kirja, jonka olen toimittanut, taittanut ja varustanut jälkisanoilla ja takakannen tekstillä.

Vaihteeksi kevyt lähetys. Kun tilasin 200 kappaletta toimittamaani Salaisuuksia, valheita ja pimeyttä -antologiaa viime kesänä, parinkymmenen kilon painoisia kirjelaatikoita oli kuusi tai seitsemän. Lähetti kärräsi nokkakärryllä kirjalaatikot pihalta kotiini kahteen pinoon.

Yhtenä iltana ajattelin viikingin reittä (bod.fi)

Salaisuuksia, valheita ja pimeyttä (bod.fi)

Tuotteen käyttötarkoitus

16.11.2024 Huom! Tämä ei ole maksettua tekstimainontaa. VistaPrint oli tietämätön aikeestani kirjoittaa tämä artikkeli. Se on tullut anonyyminä VistaPrintin tietoon, jos yritys tai asiakaskyselyä seuraava  alihankkija on siihen kiinnittänyt sen pituuteen huomiota, lähettänyt kenties esihenkilölleen, joka on tekstin luettuaan  ehkä tiimipalaverissa vilauttanut tulosteeksi materialisoitunutta asiakaskyselyn epäkonventionaalista, työelämän asiaviestintää ja markkinointikieltä mikronäkökulmallaan  ja asiaansa liki maanisuuteen paneutuneisuudellaan kyseenalaistavaa kirjoitusta, jonka on muinoin estetiikkaa opiskelleena osannut  luokitella ainakin luovaksi kun ei nyt sentään kauno- tai korkeakirjalliseksi, vaikka kyllähän romaani, sellaisena kuin me romaanin ymmärrämme, kautta aikain aina syntyajankohdastaan lähtien on ollut mitä erikoisimpien kielenkäyttötapon sekametelisoppa, esihenkilö muistaen tässä ensimmäisten merkittävien länsimaisena romaanina pidettyjen kirjojen kirjoittajat, kaksikon François Rabelais ja Miguel de Cervantes Saavedra. Ensin mainitun tunnetuin teos on viiden romaanin sarja Gargantua ja Pantagruel (vuodesta 1532 alkaen)."Tämä teos on kuuluisa värikkäästä ja laajasta sanavarastostaan sekä humoristisesta ja satiirisesta tyylistään", hänelle kertoo kertoo tekoäly Copilot, kun hän tarkistaa aisan. Lukijakunnan paremmin tuntema on Cervantesin  Don Quijote manchalainen, surullisen hahmon ritari (1605, 1615), se tieto, jota ei tarvitse tarkistaa. 

Olen vastaamassa VistaPrintin asiakaskyselyyn, tiedättehän, sivukaupalla monivalintakysymyksiä, joista välillä valitset ysin tai kasin, kun et kehtaa antaa pelkkiä kymppejä. Mutta sitten tulee avoimia kysymyksiä.  No niin! Mahdollisuus verbalisoida asiakaskokemus omin sanoin, mitähän sitä kirjoittaisi…

Yksi kysymys iskee erityisen sattuvasti sanataiteilijan luovuuden ytimeen: ”Mikä tämän tuotteen käyttötarkoitus on?” Vastaukseni jos ei nyt karkaa käsistä niin ainakin lähtee luovalle laukalle…

Tuote tulee osaksi tuote/palvelupaketteja, joita kokoan vastikkeiksi Mesenaatti-rahoituskampanjaan "Korrehtuuri 1–6: Kootut, korjatut ja kommentoidut teokset".

Tuote on sekä vastikkeen ostajan käyttöesine että rahoituskampanjassa myynnissä olevan kirjasarjan mainosväline.

Kynän kuva toistuu kampanjan sivuilla viidessä kahdestatoista vastikkeesta, jotka kaikki liittyvät kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen, kuulakärkikynän karakteristiseen funktioon, jota ilman kynää on hedelmätöntä ja asiaankuulumatonta ajatella.

Pieni kuulakärkikynä, jonka varteen on pitkältä matkalta painettu mustavalkoisena, ruskeaan sävytettynä, kirjailijan kasvot lapsuuden vuosilta sekä punaisella, niin suurella fontilla kuin tilaan mahtuu, "Korrehtuuri", minkä alla vasemmassa reunassa edelleen punaisella "1–6", kohoaa tuotepaketista eturintamaan suurikokoisempien tuotteiden ja luovan työn hengenviljelmien edelle – kokoaan merkittävämpänä kulttuuria kannattelevana ja uusintavana keksintönä, monenlaiseen kirjoittamiseen ja miksei myös piirtämiseen soveltuvana innovatiivisena artefaktina, joka on hyötykäytössä jo kampanjan aikana, kun kirjailija tekee kommentteja painattamiinsa 700-sivuisiin mallikirjoihin.

Ensimmäinen paketti pitää sisällään kymmenen kappaletta kirjelomakkeita yläreunassaan painettuna mustana kirjailijan nimi, Timo Montonen, ja kirkuvan punaisena kirjasarjan nimi, Korrehtuuri, sekä sen osien pienin ja suurin numero tavuviivalla erotettuna. Ylhäälle oikealle olen sijoittanut kuvan hymyilevästä alakoululaisesta, tulevasta kirjailijasta, katse oikeaoppisesti paperin sisustaan suunnattuna. Kuvan alareunan tasossa lukee kirjasarjan alanimi ”Kootut, korjatut ja kommentoidut teokset” mustin, pienemmin ja ohuemmin kirjaimin.

Toisen pakein selkärankana on kierreselkäisen muistivihko, jonka kannen peittää samaisen pojan kuva, hiuksissa kirjailijan nimi mustalla ja otsalla samalla värillä kirjasarjan nimi, jonka perässä numerot 1-6 erottuvat punaisella samaten kuin pienemmällä koolla edellisten tekstien alla kirjasarjan sisältöä selittävä alaotsikko. Kannen kääntäminen yllättää: sisäkanteen on kirjailijan ja kirjasarjan koko nimen (samoin värein kuin etukannessa) sekä valokuvan lisäksi painettu mustalla sarjan yksittäisten osien nimet: 1 Härskiä silmää, 2 Tuhat ajatusta, 3 Kirjoittamisen verkkokurssilla, 4 Kolme maailmaa, 5 Pelastaja, 6 Joku muukin kuin poikani. Takasisäkansi on etukannen toisinto, niin myös takakansi etusisäkannen kirjansarjan osien nimineen, joten ulkoa päin tarkasteltuna muistivihko on edestä ja takaa, päältä ja alta, erilainen, mikä polaarisuus luo rikkaamman ja informatiivisemman vaikutelman kuin jos etu- ja takakansi olisivat toistensa kopioita.

Kolmanteen pakettiin mustaa kirjoittava kuulakärkikynä on saanut kaverikseen tukevan, ison, vetoketjullisen puuvillakangaskassin, johon 6-osainen kovakantinen kirjasarja mahtuu. Kangaskasiin toisella sivulla on noin 20 x 20 senttimetrin painatus, jossa hymyilevän pojan hiusrajan edessä leijuu kirjailijan nimi mahdollisemman kookkain mustin kirjaimin. Kirjasarjan nimi asettuu suurena ja mustana pojan suun alapuolella, sarjan numerot yhtä suurina punaisella niskasta alkaen kuvan reunaan asti. Punainen alaotsikko hipoo leuankärkeä kuvan laidasta laitaan.

Näihin kaikkiin kolmeen tuotepakettiin kirjailija sujauttaa oman kirjelomakkeensa, jolle hän on kirjoittanut henkilökohtaiset tervehdyksensä kiitokseksi vastikkeen ostajalle ja Mesenaatti-kampanjan tukijalle.

Neljännessä paketissa sankarillinen kuulakärkikynä saa seurakseen käsikirjoituksesta katkelman, jonka kirjailija on tulostanut ostajan valitsemasta kirjasarjan osasta loppuliitteisiin tekemillään kommenteilla varustettuna. Mukana ovat kirjailijan saatesanat kirjelomakkeella.

Viimein viides paketti yllättää saajansa – paitsi tämän Mesenaatti-kampanjani vastikkeiden kuvauksessa jo tutuksi tulleella kuulakärkikynällä – myös henkilökohtaisella kannustuskirjeellä, jossa kirjailija kirittää vastikkeen hankkinutta kohti kirjoittamisensa päämäärää, jota on hienovaraisesti tiedusteltu vastikkeen tilauslomakkeessa. Tai ehkä tämä ei ole yllätys: onhan kirjailija myös vuosikymmeniä ohjaustyötä tehnyt kirjoittajakouluttaja, jonka kirjasarjan kolmas osa käsittelee kirjoittamisen opiskelua ja opettamista erityisesti verkkokurssilla – onhan tällöin luontevaa kirjoittaa kannustuskirje kirjoittajalle! Tämänkin lähetyksen mukana kirjelomakkeella ovat kirjailijan saatesanat.

Muut seitsemän pakettia sisältävät yksittäisen kirjan tai koko kirjasarjan. Niidenkin mukaan kirjailija kirjoittaa tervehdyksensä ja kiitoksensa ja lahjoittaa bonuksena – minkäs muun kuin kuvallaan ja kirjasarjan nimellä painetun kuulakärkikynän!

VistaPrint on pienyrityksille ja muille tarvitseville räätälöityjä tuotteita valmistava yritys, jonka nettisivuilla asiakas voi suunnitella lukuisista malleista tai, niin halutessaan, omista kuvistaan tai teksteistään tuotteita. Suunnittelua voi jatkaa niin pitkälle kuin oma taito ja näkemys riittävät – vaikka loppuun asti – mutta taitojen saavuttaessa äärirajansa (ja ennen kuin hermo menee!) suunnitelma kannattaa antaa ammattisuunnittelijan viimeisteltäväksi. Tuotteiden valikoima on runsas ja uusia tulee aina tarjolle – kyselyssä muuten tiedusteltiin, mitä tuotteita asiakas vielä kaipaisi; vastasin: enemmän erikokoisia personoituja postituslaatikoita).

Yrityksen nettisivut esittelevät yhteentoista kategoriaan luokiteltuna – Uutuuksien ja Tarjouksien lisäksi joka toisen poimien tähän esimerkiksi: Flyerit ja painettu mainonta, Etiketit, tarrat ja pakkaukset, Juhlatilaisuudet, kutsukortit ja paperitarvikkeet, Mainostuotteet – ja nämä kymmeniin alakategorioihin jaoteltuna mitä erilaisimpia asiakkaan kuvallisia ja sanallisia päämääriä palvelevia moniväripainatuksin persoonalliseksi suunniteltuja ja valmistettuja käyttöesineitä ja palveluja, jotka sopivat käyttötarkoituksensa mukaan 

• Yrityksen tai hankkeen yhtenäisen halutun visuaalisen ilmeen ja tavoitellun tunnelman luomiseen, kuten tyylikkäät käyntikortit ja nimikyltit, henkilökunnan erottuvat t-paidat ja yrityksestä ja sen tuotteista kertovat houkuttelevat roll up -banderollit ja – ei suinkaan vähäisimpinä – tarkoituksenmukaisten logojen ja brändi-identiteettien suunnittelu.
• Toimistokäyttöön työpisteen välineistä ja tarvikkeista, kuten kalentereista, kansioista tai valokuvallisista hiirimatoista alkaen työhön liittyvän viestien moninaisuuden vaatimiin paperisiin ja sähköisiin aineistoihin, kuten kortteihin ja flyereihin, kirjelomakkeisiin ja kuoriin tai esitteisiin ja julisteisiin.
• Kotiin ja keittiöön päivän piristykseksi arjen keskelle, kuten kassit ja päähineet, kylmälaukut ja shortsit, mukit ja lasinaluset. 
• Juhlaan, kuten kutsukortit, värilliset kuoret, kiitoskortit.
• Markkinoinnin ja mainonnan tarpeisiin elävän kontaktin tai nettivälitteisen kohderyhmään kuuluvan potentiaalisen sitouttamiseksi, kuten lahjakortit ja kanta-asiakaskortit. 
• Liikelahjoiksi ja kampanjatuotteiksi, kuten avaimenperät, valokuvateokset, personoidut palapelit ja muut personoidut lahjat. 
• Mihin vain, missä on tarkoitus saada viesti perille esinettä käytettäessä!

Siirry Korrehtuuri 1-6: Kootut, korjatut ja kommentoidut  teokset -kampanjan vastikkeisiin