Kirjailija Katariina Sourin haastattelu: Teema ja kaksi variaatiota

Huomautus: Tekstejä on editoitu blogiversiota varten.

Teema 

6.11.2924 Facebook

Otsikolla "Aina turpiinsa saanut kirjailija Katariina Souri" olen sisällyttänyt Sourin (ent. Kata Kärkkäinen) haastattelun tammikuulta 2014 uutuuskirjaani, Korrehtuuri-sarjan osaan 5 Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi.

Yleisötilaisuudessa Helsingin yliopistolla yli 10 vuotta sitten pidetyssä haastattelussa käyn Sourin kanssa läpi hänen kirjallisen tuotantonsa (1999–2012) haastatteluhetkeen asti.

Edellinen kesä oli sujunut mökillä Sourin ennakko-oletusta kiinnostavampia kirjoja lukiessa. Haastattelu antoi varsin kattavan kuvan hänen kirjallisesta tuotannostaan. 

Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi

2 Ensimmäinen variaatio

Keskiviikosta 6. marraskuuta perjantaihin 8. marraskuuta 2024. Johdanto 11.11.2024

Postaus kirjoitettu Facebookiin keskiyön molemmin puolin 6.-7.11. kommentiksi Katariina Sourin kysymyksiin. Hän aloitti puheenvuoronsa kysymyksellä: "Voiko nuori tyttö selviytyä Playboysta".

Tulkitsen kärkevän, kritiikin kohdetta suoralla nimeämisillä osoittelevan kysymyksen metaforiseksi, yleisemmäksikin  keskustelunaloitukseksi, onko minkäänlaista tietä eheyttävään ja psyykkisesti koostuneeseen aikuisuuteen seksuaalisesta eksploitaatiosta (hyödyntämisestä, hyväksikäytöstä, riistosta).

Onko valmista väylää "kasvaa itsenäisesti ajattelevaksi ja toimivaksi naiseksi", kuten Souri tarkentaa jatkokysymyksessään. Onko kartoitettua reittiä onnelliseen aikuisuuteen ja myöhempään elämään sillä, joka joutuu median ryöstöviljeltäväksi fyysisen ja psyykkisen kasvu- ja kehitysvaiheensa aikuistumistaitekohdassa, median luomia mielikuvia peilatakseni, juuri kypsyvänä hedelmänä - päiväntuoreena, käyttämättömän puhtaana, koskemattoman raikkaana - vaatteissa ja vaatteitta kuvankauniina naisena - mutta ihmisyyttä kaventavasti, kenties identiteettiä, persoonallisuutta ja minäkuvaa  vaurioittavasti. 

Kirjoitin immersion imussa, euforian kuplassa ja lopulta viestin funktio hukassa. Leikattu lähettämättömästä viestiruudusta Wordiin seuraavana päivänä viimeisteltäväksi. Tällöin viestin pituus sekä sitaatin jälkeisten kappaleiden irrelevantti yksityiskohtaisuus ja kryptinen tyyli, turhan kohosteisina vakavassa Facebook-keskustelussa, olivat riittävä syy arvioida kommentin lähettämisen edut ja haitat uudelleen. Päätin hylätä julkaisemisen.

 

Hyvä Katariina Souri!

Kysyt Facebookissa 4.11,2024, miten selviytyä kuvailemistasi vaikeista hyväksikäytön kokemuksista ja kasvaa "itsenäisesti ajattelevaksi ja toimivaksi".

Kun katsot neljännesvuosisadan taakse ja keskität katseesi uraasi, näet uskoakseni ja vieläpä selkeästi, että sinun selviytymisesi ja kasvusi ovat olleet mahdollisia, käymäsi psykoterapian lisäksi ja ohessa, tekemälläsi taiteellisella työlläsi. Kirjailijana ja kuvataitelijana sinulla on ollut etuoikeus luovissa prosesseissa tarinallistaa ja kuvittaa terapiassa avaamiasi ja käsittelemisiäsi mielesi sisäisiä näkymiä.

Kulttuurin moniammatillisena, julkaisevana kirjailijana ja näyttelyjä pitävänä taitelijana, asemasi on myös yhteisöllinen: olet trubaduuri, joka muuntaa omat ja elämänpiiriin kuuluvien ihmisten kipeät kokemukset kertomuksellisesti ja symbolisesti käsiteltävään muotoon ja näin jatkat terapiassa alkanutta itseymmärryksesi lisäämistä.

Mutta ensin pieni asiaan liittyvä ote yhteisestä historiastamme. Kerroit kirjallisesta työstäsi suhteessa terapiaan syksyllä 2014 haastattelussani Palmenian kirjoittajakoulutuksen avoimessa yleisötilaisuudessa Helsingin yliopistossa. Kymmenen sivun haastattelu sisältyy kokonaisuudessaan kirjaani Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi (2024).

Sanoit haastattelussa muun muassa neljännestä kirjastasi Jumalasta seuraava (2006): "'Jumalasta seuraava' on psykologisin kirjani ja siinä ehkä näkyy pitkä psykoterapiaprosessi, miten sitä on rakennettu. Se kuvaa selkeästi narsismia. Koin että siinä aika hyvin onnistuin ainakin lukijapalautteen perusteella. Se oli suhteellisen realistinen teos. Toki oli paljon lähipiirin ihmisiä, ja myös narsismia löytää itsestään. Näkemykseni narsismista on ehkä vähän toinen kuin yleensä ajatellaan, psykopatia ja narsismi usein sotketaan keskenään. Psykopaatit ovat aina lähtökohtaisesti narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Minua aina häiritsi, että narsismista puhuttiin täytenä tunnekylmyytenä, mikä mielestäni on psykopatian piirre. Uskoisin itse, että tunteita on liikaa eikä niin että ei olisi mitään tunteita, vaan niitä on niin paljon ja ne ovat niin vaikeasti käsiteltävissä, ne on tungettu niin syvälle, että näyttää ulospäin, että mitään tunteita ei ole. Tästä lähtökohdasta lähdin narsismia käsittelemään. Ja se myös oikeuttaa loppuratkaisun, josta jotkut narsismin uhrit ovat olleet vihaisia, kun jätän auki, voiko narsisti muuttua. Mutta tämä oli minun näkemykseni narsismista."

Takaisin kysymykseesi ja vastaukseeni. Kirjoittaessasi olet siis saanut kirvoitetuksi näppäimistöltäsi kirjan jos toisen, kulloisenkin elämänvaiheesi psykofyysisen tilasi pakottamana. Olet ammentanut noista terapian esiin nostamista sisäisistä näkymistäsi ja pakottanut kerrotuksi tulemista vaativan tarinan muotoonsa, ajatukselliseksi kosmokseksi – ja tässä kohtaa uumoilen, että ilman konekirjoittamisen ammattipätevyyttä, taitoa kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä harjaantuneen 80 sanaa tai huippunopean 100 sanaa minuutissa! Harjoittamasi henkilöiden motiiveja ja henkisiä piirteitä kuvaavan ja pohtivan kirjallisuuden kirjoittaminen ei ole nopeuslaji, vaikka se joskus kaikissa kirjoitusprosessisisi mutkissa ja mäissä vauhdikasta on saattanut ollakin.

Romaanisi esimerkiksi ihmisistä parisuhteiden syövereissä olet tehnyt kirjoitetun kielemme ällistyttävän rajatulla välinearsenaalilla, käyttämilläsi alle 30 kirjaimella ja noin 10 välimerkillä. Olet luonut keksimillesi henkilöille, joskus todellisuuden vastineesta kaunokirjallisesti etäännytetyille, eheäksi tai ristiriitaiseksi henkilökuvaksi ja tarinaksi vähitellen lukijan mielessä pala palalta koostuvan uusien, ennennäkemättömien kirjallisten ilmaisujen sikermän. Tällä latinalaisin kirjaimin toteuttamallasi, yksityisimmänkin kokemuksesi esittämisen ja monistamisen mahdollistavalla, 2700 vuotta vanhalla, keksinnöllä olet loihtinut vetävän juonen taideluomaasi, toisen toisensa perään. Pää- tai sivuhenkilön ongelmakimpun piirteitä lisäämällä, kirjoittamasi tekstin pituutta kasvattamalla, aakkosia, pisteitä, pilkkuja ja muita suuria ja pieniä välimerkkejä toisiinsa yhdistelemällä sanoiksi, lauseiksi, virkkeiksi, kappaleiksi, jaksoiksi ja luvuiksi merkkien kombinaatioiden teoreettinen lukumäärä kasvaa ymmärryksen tuolle puolen, vaikkakaan ei äärettömäksi vaan ääretöntä lähentyväksi, niin kuin voi käydä monitulkintaiselle elävästä elämästä kertovalle tarinallesikin.

Hiiteen teoriat! Todellisessa kirjoitustyössä annostelet aineistoa rakentamiisi romaaneihin kokemuksiesi ja tunteidesi sedimenttikerrostumista, ratkaisujesi ja päättämättömyyksiesi hautausmaalta sekä tekemisesi tekojen ja tekemättä jättämisiesi aikeiden kompostoituneista vuosikerroista, sukeltamalla siihen johonkin syvimpään sisimpääsi, johon merkityksellisin säiliöityy.

Tein muuten Wikipediaan lisäyksen: ”Souri kertoi Helsingin yliopistossa Palmenian kirjoittajakoulutuksen avoimessa Miten minusta tuli kirjailija? -yleisötilaisuudessa vuonna 2014, haastattelijanaan kirjailija Timo Montonen, kirjailijantyönsä lähtökohdista, työskentelytavoista, aineistonhankinnasta ja siihen mennessä ilmestyneistä seitsemästä kirjasta.[Viite19]

Lähteet: [19] Montonen, Timo: Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi, s. 205–214. Books on Demand, 2024. ISBN 978-952-808-332-0.

Seuraavana päivänä lisäykseni oli poistettu.

     Kirjavarastostani (olohuone-työhuoneessa)

 

3 Toinen variaatio

9.11.2024 Facebook

Katariina Souri kysyi Facebookissa kavereiltaan 4.11.2024 - lyhyt sitaatti sallittaneen: "Voiko nuori tyttö selviytyä Playboysta? Voiko hän kasvaa itsenäisesti ajattelevaksi ja toimivaksi naiseksi uhrattuaan nuorena seksuaalisuutensa sitä hyväksikäyttävälle ja esineellistävälle koneistolle?"

Vastasin hänelle eilen seuraavasti:

Voi. Esimerkiksi psykoterapiansa lisäksi harjoittamalla vakavalla mielellä kirjailijan ja kuvataiteilijan ammattia, kuten sinä olet tehnyt.

Olin kirjailijanurasi alusta vaikuttunut ja iloinen, että valitsit kirjoittamisen yhdeksi elämäntehtäväksesi. Sanoin työkavereilleni Helsingin yliopistossa Palmenian kirjoittajakoulutuksen suunnittelijana, että meidän piitäsi valita sinut nimikkokirjailijaksemme. Koin, että olisit voinut toimia voimahahmona, esikuvana, julkaisukynnyksen yli pyrkiville kirjoittamisen opiskelijoillemme...

Nimikkokirjailijaamme sinusta ei tullut, mutta en voinut olla ottamatta sinuun yhteyttä, kun eräässä haastelussa vuonna 2013 valitit, että olit "aina saanut turpaan kirjailijana".

Silloin minussa liikahti lopullisesti suhteessa sinuun.

Halusin auttaa.

Halusin järjestää sinulle foorumin esiintyä vakavasti otettavana kirjailijana.

Pohdin asiaa. Kutsuin sinut järjestämäämme Miten minusta tuli kirjailija? -tapahtumaan, joka pidettiin 22.1.2014.

Tarjosin sinulle (1) Helsingin Yliopiston neutraalin "kateederin". 2) Ennakkoluulottoman yleisön, uteliaan kuulijakunnan. (3) Mahdollisuuden osallistua puhujana asialliseen luento- ja keskustelutilaisuuteen.

Haastateltavanani puhuit kirjailijantyösi lähtökohdista, ensiaskeleista kirjailijana, aineistonhankinnasta, ja kaikista seitsemästä kirjastasi. [1] Nyt tulemme esittämiisi kysymyksin. Kerroit haastattelussani myös kirjallisesta työstäsi suhteessa terapiaan. Sanoit muun muassa neljännestä kirjastasi Jumalasta seuraava (2006):

Jumalasta seuraava on psykologisin kirjani ja siinä ehkä näkyy pitkä psykoterapiaprosessi, miten sitä on rakennettu. Se kuvaa selkeästi narsismia. Koin että siinä aika hyvin onnistuin ainakin lukijapalautteen perusteella. Se oli suhteellisen realistinen teos. Toki oli paljon lähipiirin ihmisiä, ja myös narsismia löytää itsestään. Näkemykseni narsismista on ehkä vähän toinen kuin yleensä ajatellaan, psykopatia ja narsismi usein sotketaan keskenään. Psykopaatit ovat aina lähtökohtaisesti narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Minua aina häiritsi, että narsismista puhuttiin täytenä tunnekylmyytenä, mikä mielestäni on psykopatian piirre. Uskoisin itse, että tunteita on liikaa eikä niin että ei olisi mitään tunteita, vaan niitä on niin paljon ja ne ovat niin vaikeasti käsiteltävissä, ne on tungettu niin syvälle, että näyttää ulospäin, että mitään tunteita ei ole. Tästä lähtökohdasta lähdin narsismia käsittelemään. Ja se myös oikeuttaa loppuratkaisun, josta jotkut narsismin uhrit ovat olleet vihaisia, kun jätän auki, voiko narsisti muuttua. Mutta tämä oli minun näkemykseni narsismista.

Kirjailijantyö on oiva keino käsitellä varhaisiakin kipeitä kokemuksia - ja sitä on varmasti maalaaminenkin.

Haastattelun jälkeen tapasin Sourin kerran. Kävin seuraavana kesänä hänen liikkeessään Annankadulla, kun se oli viimeitä päivää auki. Vaihdoimme poskisuudelmat.

Lisäsin tähän blogiversion loppuviitteen kommenttiin, laajennuksen, henkilökohtaiset sanani Katariina Sourille.

[1] Sinun kymmenen sivun haastattelusi sisältyy kokonaisuudessaan minun tänä syksynä ilmestyneen kirjasarjani Korrehtuuri 1-6 viidenteen osaan, lupauksia herättävältä nimeltään Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi (2024). Suosittelen sinulle kirjani lukemista, myös oman haastattelusi. Se voi olla yllätyksellistä luettavaa näin kohta yhdentoistavuoden jälkeen.

Pelastaja: Oikeaksi kirjailijaksi, takakansi