Syvällä Suokissa

Vaimo vei tyrmäävän kriitikon Suomenlinnaan eilen lauantaina. Se antoi tilaisuuden syventää näkemyksiä kirjallisuuden kritiikistä kierolla tavalla. Siis unohtamalla koko asian. Virikkeellisessä ympäristössä ajankohtaisuuksien unohtaminen käy helposti. Mieleen muistui aiempia käyntejä Suomenlinnassa, ensimmäiset kerrat pikkupoikana suuria tykkejä ihmettelemässä, monet myöhemmät käynnit ensimmäisen ja toisen lapsen kanssa, ainejärjestön kanssa, Vapaan taidekoulun karsintakurssilla, eväsretkillä ystävien kanssa, matkakertomuksen kirjoittamista opettamassa kesäyliopiston opiskelijoille, kesäteatterissa, häissä... Back to basics. Romaanin tai novellin tyrmäys on lähellä, jos kertomuksen henkilöt tai kertojat jätetään tapahtumahetken raportoijiksi ilman yhteyttä merkitsevään elämänkokemukseen, henkilöiden tai kertojien historiaan. Syvyyssuuntainen liike on minulle melkeinpä tärkeämpi kuin tapahtumisen liike.