Tyrmääjäkriitikko tyrmäsi itsensä

Nyt vasta, toista päivää itse tapahtuman jälkeen, tajuan ironian. Juuri kirjallisuuden tyrmäyspalvelun perustettuani, ennen kuin olen yhtäkään kirjaa tyrmännyt, itseltä lähti taju kirjoituspöytäni ääressä. Olin noussut sohvalta allekirjoittaakseni uuden pankkikortin. Istuin työtuoliin ja samalla tunsin että nyt pyörryn. Aikanaan tokenin, huusin jotain että olen hullu ja missä mä oikeen oon. Tilanne, paikka ja aika olivat kadoksissa. Olin sotkenut kirjoituspöydän tavaroita, kalenterit hujan hajan ja Petteri Paksuniemen kirja Miessfääri lattialla. Tajuttomuuden jälkeen on ollut hyvä olo. Tyrmäys tekee terää!