JUSSI ONNISMAA: ORGANISAATION AIKA, MUISTI JA ETIIKKA (Basam Books, 2021, 220 sivua)
Yllätin itseni lukemalla tietokirjan aiheesta, joka ei päällisin puolin näyttänyt liittyvän kiinnostuksen kohteisiini. Olin sivuuttanut esimerkiksi monia kirjoja, jotka liittyivät yrityksen maineeseen, kriisiviestintään tai johtamiseen.
Mikä taikasana Onnismaan uuden kirjan nimessä laukaisi kiinnostukseni, niin että tilasin sen heti kun huomasin kirjan ilmestyneen?
Muisti. Muisti sen täytyy olla. Ja muisti, muistaminen, sitoutuneena aikaan ja etiikkaan. Mikä kolmikko! Kolme rinnakkaista, limittäistä, osin päällekkäistä ja sisäkkäistä käsitettä kutkuttivat syviä perusrakenteitani. Muisti keskimmäisenä aivan kuin minä veljessarjan keskimmäisenä, diplomaattina sukkuloimassa niin isoveljen kuin pikkuveljen elämysmaailmassa.
Olinhan minä työskennellyt suuren osan työvuosistani erilaisten muistiin ja muistamiseen liittyvien opetus- ja kirjoitushankkeiden parissa. Paino oli ollut yksilön muistissa, tosin kirkkaana tähtenä loisti Helsingin yliopiston erillislaitoksen, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen, historiikki 20 kasvun vuotta (2000), jossa laitoin laitoksen kertomaan itse oman tarinansa. Sen kirjoittaminen oli käsityötä, eläytymistä kohteeseen kirjailijan ammattitaidolla. Nyt koin oivalluksen riemua jo pelkästä kirjan nimestä, näkökulman laajentamisesta teorian tasolla yksilöstä organisaatioon.
Ja hei! Meillähän oli Onnismaan kanssa vuosien kokemus työskentelystä samassa organisaatiossa, tyystin eri tehtävissä tosin. Mutta muistin kummankin meistä osallistuneen keskustelun herättämiseen organisaatiomme toimista ja niiden eettisistä ulottuvuuksista.
Kirjan esipuheen otsikkoon sisältyy lukuohje: organisaatioita ihmetellessä. Ihmettely on oiva tarkastelupa, kun lukija käy Onnismaan kirjan sisälllön avulla omalle aikamatkalleen itse kokemiensa organisaatioiden hiertymiä jättäneisiin konflikteihin, erikoisiin episodeihin ja yhteistä tarinaa rakentaviin anekdootteihin.
Lukijan itseymmärrys lisääntyy. Entä organisaation?
Jussi Onnismaa kirjoittaa kirjansa loppupuolella:
"Jos keskustellaan vain abstrakteista olemuksista, kuten yksilöstä, organisaatiosta tai etiikasta yleensä, ei keskustella käytännön ongelmista tai siitä, mitä tapahtuu joka päivä. Hermeneutikko Hans-Georg Gadamerin mukaan ymmärrystä on vasta, kun ymmärtää toisin. Puhe yhdessä ajattelun ja toisin ajattelun sekä muistamisen tilan puolesta on samalla puhetta organisaation eettisen toimintatavan puolesta. Organisaatiossa tällainen ajattelu on radikaalia ajattelua ja latteuden kieliopin vastustusta." (s. 174-175)
