Luettuani tammikuussa kuusi saman kirjailijan - Arto Virtanen - proosateosta, joista uusimpana riemastuttava Kubismin hautajaiset (Aviador 2021), teki mieli lukea toisenlaista. Virkistävänä suihkuna toimi Tuomas Kyrön romaani Vasara ja käytettyjä nauloja, Mielensäpahoittaja (WSOY, 2021), joka tarjosi tilaisuuden reflektoida omia taloremontteja. Pidempää nautintoa pieninä paloina antoi amerikkainen Lydia Davis, jonka valittujen novellien kokoelma Kafka valmistaa päivällistä (Siltala/Sanalista 2021, suomentanut ja jälkisanat Harry Salmenniemi) sisältää erikoislaatuista lyhyttä proosaa vuosikymmenten ajalta. Nyt on meneillään Meri Valkaman romaani Sinun, Margot (WSOY 2021), johon pystyin keskittymään tänään vaikka "kuuntelin" samaan aikaan radiosta Entisten nuorten sävellahjaa ja "katsoin" telkkarista olympialaisia, Ruotsi-Slovakia-pronssiottelua. DDR ja Itä-Berliini piirtyivät mieleen voimakkaammin kuin musiikki ja lätkä. Mutta onneksi on kaikenlaista kirjallisuutta! Kaikenlaisella tarkoitan monenlaista, en "kaikenlaista".
TIMO MONTONEN 19.-20.2.2022
