Omistuskirjoitus: "Timolle, tekstieni ymmärtäjälle ja erään kirjan pelastajalle. Sielunveljelle ja ystävälle. 21.2.2022"
Romaanin nimi antaa hyvän kuvan siitä voimattomuudesta, keinottomuudesta, pysähtyneisyydestä, josta romaanin päähenkilö kärsii. Ja lukijaparka myös. Mitä muuta sanoisin? Mika Terho pyysi minua kirjoittamaan arvostelun tästä kirjasta, mutta en jaksanut lukea sitä kuin puoleenväliin, silloinkin itseäni pakottaen. On kuin Terho tekisi kaikkensa ollakseen epäsuosittu kirjailija. Kirjallisen lahjakkuuden aistii, jos ei muuten niin rivien välistä, mutta aivan kuin kirjailija kieltäytyisi käyttämästä lahjakkuuttaan lukukelpoisen romaanin kirjoittamiseksi. Terho on jo tähänastisessa tuotannossaan todistanut hallitsevansa autofiktion ja assosiaation logiikalla junnaavan kerrontatavan. Aivan tarpeeksi. Nyt riittää! Kirjoita ystävä hyvä jotain aivan muuta! Ja jollain aivan muulla tavalla! Älä jää ajopuuna kolhimaan itseäsi umpikujassa. Löydät vielä väylän väljille vesille, uusiin raikkaisiin aiheisiin, joilla valloitat lukijasi, entiset ja uudet.
TIMO MONTONEN
