Kirjailijan stigma

Leimaako sairaus kirjailijan? Entä toisin päin: Leimaako kirjailija sairauden?

Tätä olen pohtinut artikkelisarjassa "Parkinson-kirjallisuudesta", jonka Parkinsonliiton neurologinen aikakauslehti Parkinson-postia julkaisi numerossa 2-4/2018. Artikkelit julkaistu myös kotisivuillani.

Aihe jatkoi elämäänsä. Ensinnäkin tietooni tuli taas uusia Parkinson-diagnoosin saaneiden kirjoittamia kirjoja. Toiseksi aloin nähdä yhtäläisyyksiä kirjailijoiden ja Parkinson-potilaiden taloustilanteessa. Kolmanneksi Lahden Runomaraton ry järjesti aiheesta keskustelutilaisuuden, johon osallistumisen jouduin perumaan mutta joka kuulemani mukaan oli onnistunut.

Aihe jatkaa elämäänsä myös kirjoituspöydällä.  Olen laajentamassa tarkastelua kirjan mittoihin. 196-sivuinen "Kirjailijan stigma: Leimaako sairaus kirjailijan?" ilmestyy suunnitelmani mukaan toukokuussa 2019. Esittelen kirjassa yli 20 kirjoittajan teoksia ja mietin, miten Parkinsonin tauti niissä näkyy jos mitenkään. Mikä panee sairastuneen julkaisemaan kirjoja? Kirjalliset esikuvat ja  ylivirittyneet kuvitelmat omista kyvyistä? Lääkehuuru ja kirjailjakavereiden  antama malli?

Kysymys kuuluu: Ollako kirjailja kirjojensa ansiosta vai sairautensa vuoksi? Eli onko eri asia, kun kirjailija sairastuu ja kun sairastunut ryhtyy kirjailijaksi? Suojeleeko debytointi ennen diagnoosia sairaan kirjailijan leimalta?