Arto Virtanen -seikkailuni jatkuu. Luin hänen ensimmäisen novellikokoelmansa Huimaus ( WSOY, 1982), jonka novelleilla (kuten takakansi kertoo) on paljon yhteistä, "yhteinen kertojansa", "aiheet ja teemat liittyvät yhteen". Lisäksi kuin saman henkilön eri vaiheista kerrottaisiin, niin että kokonaisuus on puoliksi romaani. Huimaus taustoittaa myös Virtasen uusinta romaania, Kubismin hautajaisia, kuvaamalla Aapo-pojan lapsuutta Punavuoren miljöössä, joka on myös uusimman romaanin Markun lapsuuden miljöö. Nyt kahden Arto Virtasen kirjan lukemisen jälkeen alan aavistella, kutoutuuko koko proosatuotannosta eräänlainen Kadonnutta aikaa etsimässä -variaatio?
TIMO MONTONEN 10.1.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.