Arto Virtanen: Koiran vuosi (Tammi, 1995)
Arto Virtasen toinen romaani Koiran vuosi kertoo ensimmäisen romaanin Tyhjä testamentti (Tammi, 1992) lailla kirjailija Raimo J. Lehikoisen elämästä. Eletään vuotta 1994. Naapurin lomautus ja Estonian uppoaminen liittävät tapahtumat aikaan ja ajankuvaan ja ovat osa sitä 90-luvun laman tunnelmaa, jossa päähenkilö kärvistelee masennuksineen ja ahdistuksineen.
Raimo on avovaimonsa Elinan kanssa muuttanut toiselle paikkakunnalle tavoitteena jonkinlainen uusi alku ja ryhti arkielämälle, mutta jo muutamassa viikossa rivitalon huono äänieristys käy pariskunnan hermoille. Koira haukkuu, valittaa ja ulisee yksinäisyyttään; seinän läpi kuluu naapuriperheen normaali puheääni. Raimo kirjoittaa pitkän valituskirjeen taloyhtiölle ja aina samassa talossa asuvan isännöitsijän nähdessään aloittaa sekavan keskustelun äänieristyksestä.
Kirjailija Lehikoisen kirjoitustyöt eivät ota sujuakseen. Sen sijaan hän leikkelee ja liimailee paperikollaaseja. Romaanin muotokin on kollaasimainen kaikenlaisen tapahtumisen kuvauksineen, korkealentoisine pohdintoineen ja syvälle uppoavine muistoineen, joiden välillä sukkuloidaan assosiaation logiikalla. Raimo ravaa analyysissa, mutta todellisten kipeiden asioiden sijaan (joita hän kyllä vyöryttää lukijalle) hän hauskuttaa terapeuttia vitseillään.
Tämäkin romaani on vahvasti esityö Arto Virtasen uusimmalle romaanille Kubismin hautajaiset (Aviador, 2021). Väitän, että lukija saa Koiran vuodesta enemmän irti nyt, luettuaan ensin Kubismin hautajaiset, kuin aikoinaan kirja ilmestyttyä. Kubismin hautajaisiin näyttää tiivistyvän Virtasen aiemman tuotannon keskeinen ydin nautinnollisen luettavassa muodossa.
TIMO MONTONEN 12.1.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.